Burleskitaiteilijan pähkinäbanoffee

Kylmäkin piirakka voi olla antoisa kokemus. Tämä klassikko tarjoilee monta kerrosta nautintoa makeanhimoisille. Hörsöjen alta paljastuu pähkinällä sipaistu keksipohja.  

Syntymäpäivän juhlinta jatkui miehekkääseen makuun juntatun piirakan jälkeen imelissä tunnelmissa. Kävin aamulla burleskiworkshopissa. Banoffee on vähän kuin burleskiasu - monta kerrosta, joiden alta löytyy alaston keksimurupohja. Koska burleskiasujakin tuunataan, päätin lisätä perusreseptiin vähän pähkinäistä makua. 

Pohja 

200 g Digestive-keksejä (en tajua, miten "ruoansulatusta edistävä" on mennyt tuotenimenä läpi)

100 g voita

2-3 rkl maustamatonta pähkinätahnaa

Kerrokset

1 tlk Nestlé Carnation Caramelia

3 isoa banaania

3 dl kuohukermaa

Pinnalle 

Snickersiä 

Vetele keksit monitoimikoneella tuhannen päreiksi. Kaada murut astiaan ja lisää pehmeä voi sekä pähkinätahna. Sekoita mössöksi ja taputtele taikina sitten irtopohjaisen piirakkavuoan pohjalle ja reunoille. 

Levitä Carnation Caramel pohjan päälle tasaisesti. Näppärämpi piirakannyplääjä valmistaa oman Carnation Caramelinsa kiehauttamalla kondensoitua maitoa tölkin sisässä ja antamalla sen sitten jäähtyä. Siitä pitäisi kuulemma tulla vastaavaa. Minua ei nypläämisestä tunneta, joten ostin mönjät valmiina Behnford'silta. Vain huomatakseni puolen tunnin päästä, että aasiamarketti Vii Voanista samaa sai puolet halvemmalla. (Kyllä harmitti.) 

No, kun se mönjä on pohjan päällä, tunge piirakka kylmiöön. Kun pohja on kangistunut, ota banaanit esille. 

Banaanin silpominen on jotenkin vapauttavaa! Pistä banaanit siivuiksi ja asettele ne Carnation caramelin päälle. Poista vuoan reunat.

Vatkaa sitten 3 dl kermaa vaahdoksi. Ja tällä kertaa saa vihdoinkin roiskia päälle! 

Tavaraa tulee paljon, roiski se kuitenkin tasaisesti pitkin piirakkaa. Leikkaa vielä Snickersistä pieniä kuutioita ja ripottele ne piirakan päälle. 

Tämä on hyvää - ja niin imelää, että edes pms-oireisena sokerihiirenä en pystynyt hirveästi vetämään. Vihdoinkin jotain, joka tyydytti myös makean perään olevan päivänsankarin halut nopeasti.  

Ja ensi viikon syön muuten ituja. 

Loppuun kerrottakoon vielä Hullun tädin pekaanipiirakkaan liittyvä pikku tarina. Piirakan nimeen päätynyt hullu tätini oli ollut aikeissa kommentoida kyseistä blogipostaustani. (Olisi varmaankin kiittänyt, kun nimesin piirakan hänen mukaansa.) Jostain syystä hän ei sitä kuitenkaan tehnyt (liekö unohtunut matkalla, dementia?), mutta olipa hän ehtinyt kuitenkin valita blogger-nimimerkikseen vitsikkäästi "Hullun täti" kommentointia varten. Kuten sanottu, kommentointi unohtui. Sen sijaan täti oli lähetellyt gmail-tililtään jos jonkinlaista virallista sähköpostia mm. Kelaan ja verotoimistoon. Tällä viikolla hän oli sitten huomannut, että nimimerkki Hullun täti ei ollutkaan päätynyt ainoastaan hänen blogger-nimekseen - se näkyi vahingossa myös gmail-tilin lähettäjänimenä. Suora lainaus tädiltäni: "On siellä voinut jollain byrokraatilla naama venähtää." 

Tosimiesten sieni-pekonipiirakka

Tämä piirakka suorastaan tihkuu kaikkea, mikä on miesten mieleen. 

Taloudessamme vietettiin tänään syntymäpäiviä. Ehdotin päivänsankarille muitakin ruokavaihtoehtoja, mutta kun piirakkani makuun pääsee niin sitä näköjään sitten haluaa aina. Unohdin tällä kertaa omat mieltymykseni ja päätin tehdä sellaista piirakkaa, joka olisi miespuolisen päivänsankarin mieleen. Pekoni on miehekästä. Samoin juusto. Kantarellit ovat melkoisen unisex, mutta koska niitä oli kuivattuna kaapissa, päätin hyödyntää varastoja.

Pohja
125 g maitorahkaa
125 g voita
2 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta

Tosimiehen piirakkataikinaan ei tietenkään tule munaa. Sotke maitorahka ja huoneenlämmössä pehmennyt voi. Sekoita leivinjauhe vehnäjauhoihin ja lisää rahka-voiseokseen. Muotoile voidellun piirakkavuoan pohjalle. Omat kädet ovat taas paras apu. Homma sujuu liukkaammin, kun kostutat välillä sormiasi kylmässä vedessä.

Täyte
2,5 dl kuivattuja kantarelleja (liotettuna)
200g pekonia suikaleina
1 iso sipuli
hieman voita
varovasti suolaa

Liota kantarelleja, kunnes ne pehmenevät. Itselleni riitti nyt n. tunti. Ota liotusvesi talteen. Kuutioi kantarellit, pekoni ja sipuli. Paista pekoni rapeaksi pannulla. Lisää sienet, sipuli ja nokare voita. Kuullota. Mausta varovasti suolalla. Pekoni on melko suolaista, joten hirveästi ei tarvitse suolan kanssa tölätä. Tönkkösuolattuun piirakkaan tuskin koskee edes heterouttaan ylikorostava karju. (Tai no, ehkä silloin jos on kovin piirakan tarpeessa.) Levitä täyte pohjan päälle.

Kostuke

2,5 juustolla maustettua ruokakermaa

1 dl kantarellien liotusvettä

2 munaa

n. 100 g punaleimaa raasteena

Sotke aineet. Tämän kostukkeen saa todellakin levitellä piirakan koloihin huolella, jottei piirakasta tule ruman ja revähtäneen näköinen. 

200 astetta uunin alatasolla, 30-40 minuuttia. Suosittelen lasista piirakkavuokaa, jossa kypsyysastetta on helppo tarkkailla. Noin puolen tunnin kohdalla kannattaa heittää leivinpaperi vuoan päälle, jottei piirakan pinta näytä suorastaan palovammoille hinkatulta.

No sitten piirakka tarjolle. Pistin koristeeksi viiriäisenmunan. Viiriäisen muna on pieni muna, joten kun niitä syö niin tavalliset munat alkavat tuntua oikein entistä isommilta. Ajattelin, että se on miesten makuun suunnatussa piirakassa ihan hyvä lisäominaisuus.

Päivänsankari piti piirakasta erittäin paljon. Kaikki maut kuulemma yhdistyivät tasapainoisesti ja piirakka sisälsi kaikkea sitä, mitä suolaisessa piirakassa tulee olla. No rasvaa ja suolaa ei kyllä ainakaan puuttunut. Itse en ole pekonin ystävä ja kaiken lisäksi minulla on flunssa, mutta sen verran maistoin, että kyllä tämä piirakka on selvästi miehille - tai pekonista pitäville naisille.