Tosimiesten sieni-pekonipiirakka

Tämä piirakka suorastaan tihkuu kaikkea, mikä on miesten mieleen. 

Taloudessamme vietettiin tänään syntymäpäiviä. Ehdotin päivänsankarille muitakin ruokavaihtoehtoja, mutta kun piirakkani makuun pääsee niin sitä näköjään sitten haluaa aina. Unohdin tällä kertaa omat mieltymykseni ja päätin tehdä sellaista piirakkaa, joka olisi miespuolisen päivänsankarin mieleen. Pekoni on miehekästä. Samoin juusto. Kantarellit ovat melkoisen unisex, mutta koska niitä oli kuivattuna kaapissa, päätin hyödyntää varastoja.

Pohja
125 g maitorahkaa
125 g voita
2 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta

Tosimiehen piirakkataikinaan ei tietenkään tule munaa. Sotke maitorahka ja huoneenlämmössä pehmennyt voi. Sekoita leivinjauhe vehnäjauhoihin ja lisää rahka-voiseokseen. Muotoile voidellun piirakkavuoan pohjalle. Omat kädet ovat taas paras apu. Homma sujuu liukkaammin, kun kostutat välillä sormiasi kylmässä vedessä.

Täyte
2,5 dl kuivattuja kantarelleja (liotettuna)
200g pekonia suikaleina
1 iso sipuli
hieman voita
varovasti suolaa

Liota kantarelleja, kunnes ne pehmenevät. Itselleni riitti nyt n. tunti. Ota liotusvesi talteen. Kuutioi kantarellit, pekoni ja sipuli. Paista pekoni rapeaksi pannulla. Lisää sienet, sipuli ja nokare voita. Kuullota. Mausta varovasti suolalla. Pekoni on melko suolaista, joten hirveästi ei tarvitse suolan kanssa tölätä. Tönkkösuolattuun piirakkaan tuskin koskee edes heterouttaan ylikorostava karju. (Tai no, ehkä silloin jos on kovin piirakan tarpeessa.) Levitä täyte pohjan päälle.

Kostuke

2,5 juustolla maustettua ruokakermaa

1 dl kantarellien liotusvettä

2 munaa

n. 100 g punaleimaa raasteena

Sotke aineet. Tämän kostukkeen saa todellakin levitellä piirakan koloihin huolella, jottei piirakasta tule ruman ja revähtäneen näköinen. 

200 astetta uunin alatasolla, 30-40 minuuttia. Suosittelen lasista piirakkavuokaa, jossa kypsyysastetta on helppo tarkkailla. Noin puolen tunnin kohdalla kannattaa heittää leivinpaperi vuoan päälle, jottei piirakan pinta näytä suorastaan palovammoille hinkatulta.

No sitten piirakka tarjolle. Pistin koristeeksi viiriäisenmunan. Viiriäisen muna on pieni muna, joten kun niitä syö niin tavalliset munat alkavat tuntua oikein entistä isommilta. Ajattelin, että se on miesten makuun suunnatussa piirakassa ihan hyvä lisäominaisuus.

Päivänsankari piti piirakasta erittäin paljon. Kaikki maut kuulemma yhdistyivät tasapainoisesti ja piirakka sisälsi kaikkea sitä, mitä suolaisessa piirakassa tulee olla. No rasvaa ja suolaa ei kyllä ainakaan puuttunut. Itse en ole pekonin ystävä ja kaiken lisäksi minulla on flunssa, mutta sen verran maistoin, että kyllä tämä piirakka on selvästi miehille - tai pekonista pitäville naisille.