THE Piirakka eli karjalanpiirakka (vegaanivariaatiolla)

Karjalanpiirakka on suomalaiselle (ainakin itäsuomalaiselle) se ainoa oikea piirakka. Tämä klassikko on työläs, mutta palkitseva. Rypytysmalleja on yhtä monta kuin tekijöitäkin - löydä rohkeasti omasi! 

Nykypäivän ihminen on kovin vieraantunut aidosta karjalanpiirakasta. Moni aloitteleva piirakantekijä pettyykin leipoessaan siihen, kun oman piirakan ei ulkonäkö muistuta kaupan hyllyltä tuttua, symmetrisesti rypytettyä ja tasaisen väristä teollista piirakkaa. Mutta piirakoita on monenlaisia! 

Haluankin haastaa kaikki löytämään oman rypytysmallinsa. Itse tein piirakat tänään vegaanisena versiona, mutta voit valita ohjeesta myös perinteisen vaihtoehdon. Ohje on Sunnuntai hieno täysjyväruisjauho -pussin kyljestä.

No niin, kattila esiin. 

Riisipuuro 

5 dl vettä

2,5 dl puuroriisiä

1 l maitoa (tai riisimaitoa)

3/4 tl suolaa

Lisää kiehuvaan veteen riisi. Anna kiehua n. 10 minuuttia, kunnes vesi on imeytynyt. Lisää maito ja keitä hiljalleen välillä sekoittaen 30-35 minuuttia (riisimaidolla keitettynä keittoaika on hieman pidempi, jotta nestettä haihtuu tarpeeksi). Mausta suolalla. Jäähdytä. 

Ei tässä vielä mitään. Eikä tässäkään. 

Taikina

2 dl kylmää vettä

1 tl suolaa

5,5 dl ruisjauhoa

Lisää suola ja jauho kylmään veteen.  Sotke taikinaksi. 

Valitettavasti Sunnuntai ei maksa minulle mitään tästä mainoksesta (saisi kyllä maksaa!), mutta käytän leivontaan aina tätä hienoa täysjyväruisjauhoa. Olen kokeillut muitakin, esim. erinäisiä luomu- ja demeterjauhoja. Ei ollut ollenkaan yhtä kiva käsitellä. Hyi! Eli tätä suositan. 

Mutta nyt päästään asiaan! Tee taikinasta esim. 2 tankoa. 

Pussin ohjeessa sanotaan n. 30 kpl, mutta minulla tästä määrästä tulee vähän reilu 20. Leikkaa siis tangot esim. 12 palaan ja tee niistä pieniä palloja. Näin.

Sitten on aika lytätä nämä nyssäkät. Lyttää pallot kämmenten välissä pyöreiksi lätysköiksi.

Pistä lätyskät muovin alle, jotteivät ne kuivu. Ota piirakkapulikka esiin. 

Ja tähän ei sitten ihan oikeasti käy mikä tahansa kaulin. Piirakkataikina on herkkää ja kuivuu helposti - se vaatii kevyttä ja nopeasti kääntyvää liikettä, jonka saa aikaan ainoastaan oikealla piirakkapulikalla. Tavalliset kaulimet ovat tähän tarkoitukseen aivan liian kömpelöitä. 

Minä en ole tässä elämässä perinyt muuta kuin itäsuomalaiset sydän- ja verisuonitautigeenit sekä isosetäni käsin tekemän piirakkapualikan. Mutta mitäpä sitä muuta tarvitseekaan! Tässä on miellyttävä sukkulamuoto, hyvä painotus ja isosedän nimikirjaimet. 

No sitten, lätyskästä täytyisi saada kaulittua ohut, noin kämmenen kokoinen (tai jos on kovin pienet kämmenet niin kämmentä isompi) ympyrä. Tämä on omasta mielestäni vaikein vaihe, sillä sitä on vaikein neuvoa. On vain löydettävä oma tapa toimia taikinan, käsiensä ja pulikkansa kanssa. Pöydälle kannattaa levittää ohut kerros jauhoa, ja myös lätyskän pinnalle voi hieman ripauttaa jauhoa. On kuitenkin varottava, ettei jauho sekoitu liikaa taikinaan ja kuivata sitä rypytyskelvottomaan kuntoon. 

Kun ympyrä on valmis, sen keskelle levitetään kahden ruokalusikan avulla nokare riisitäytettä. Näin. 

No nyt sitten alkaa se rypytys, jota moni pitää kauhean vaikeana. Mutta ei se nyt niin hankalaa ole. Aloita kääntämällä taikinaa sivuilta keskelle. Näin. 

Tartu molempien käsiesi peukalolla ja etusormella taikinan yläreunasta ja nipistä ensimmäinen ryppy ihan ylös. Näin. 

Jatka rypytystä kohti piirakan alareunaa. Näin. 

Rypytä tasaisesti koko matka. Näin. 

 

Kuten sanottu, rypytysmalleja on yhtä monta kuin piirakanleipojiakin. On isompia piirakoita, on pienempiä piirakoita. On ryppyisempiä ja sileämpiä reunoja. Jonkun piirakassa on enemmän täytettä, toinen pihtaa puurossa. Toisen piirakasta näkyy enemmän täytettä, toisen on melkeinpä kiinni. 

Piirakoita ne ovat yhtä kaikki. Tein huvikseni muutaman esimerkin erilaisista piirakoista. Tässä esimerkissä on harvempi rypytysväli.

 

Tässä taas täyte on laitettu ympyrän sisään ikään kuin "viiruksi", jolloin reunoilta kääntyy enemmän taikinaa piirakan päälle ja riisivako jää lähes piiloon. 

Tässä vielä kertauksena eri työvaiheet omalla mallillani, joka on tuollainen melko muheva ja avonainen. 

No sitten. Piirakan kypsyminen vaatii kunnon kyytiä, eli uuni huutamaan ja lujaaa, 275 astetta. Paistoaika on n. 15 minuuttia. Leivinpaperi palaa yleensä piirakoita nopeammin.

Uunista tulleet piirakat dipataan vielä vesi-rasvaseokseen esim. reikäkauhan avulla. 

Voiteluun

50 g voita (tai 0,25 dl rypsiöljyä ja 0,25 dl oliiviöljyä)

1 dl vettä 

Ja voilá! 

Tämän päivän satsini oli tosiaan vegaaninen. Makueroa ns. tavalliseen en juuri huomannut. Vegaanipiirakka on ehkä hieman raikkaampi, sillä riisimaidossta puuttuu lehmänmaidon tunkkaisuus. Sitä en valitettavasti tiedä, millä vegaani korvaisi munan. Munavoi kun nyt vaan on erittäin mainiota piirakan kanssa. Mutta menee ne tuoreeltaan ilmankin. 

Siinäpä se. Ei se tämän vaikeampaa ole. Toivonkin, että mahdollisimman moni piirakanleivontaa empinyt sai tästä postauksesta rohkeutta lähteä etsimään omaa tapaansa kohti piirakkanautintoa!

Kostean piparin makuinen kurpitsapiirakka

Tämän hienovaraisesti muunnellun tuontipiirakan maku on hyvin samanlainen kuin peruspiparin. Koostumus on kuitenkin huomattavasti kosteampi.  

Ilmeisesti nyt on menoillaan joku Halloween tai sellainen. Itse en edelleenkään tajua, mikä Halloween edes on (eiks se ollut joku hevibändi?) ja milloin sitä pitäisi virallisesti viettää. Sitä paitsi minulla on mustat silmänaluset ja zombiemainen olemus näin syksyllä ihan muutenkin. Ei tällaisesta teennäisestä juhlapyhästä hyödy kuin kauppiaat. Eikä nekään ilmeisesti kovin hyvin - Tiimarikin meni konkkaan vaikka se kai se vasta varsinainen kausittaissäläkauppa oli.

Erehdyin kuitenkin jo alkusyksystä menemään siihen halpaan, että ostin Behnford'silta tölkillisen valmista kurpitsasosetta Pumpkin Pieta varten. Onhan kurpitsapiirakka kuitenkin klassikko.

Minusta on hirveä synti, jos ruokaa heitetään pilluuseen. Joten kun kurpitsasosetta oli, piti kurpitsapiirakka tehdä.

Monet suosivat piirakassaan voitaikinapohjaa, mutta murotyyppinen taikina tuntui ajatuksen tasolla sopivan tähän mielestäni paljon paremmin.

Pohja 

200 g voita
0,75 dl sokeria
1 rkl vaniljasokeria
1 muna
3 dl vehnäjauhoa
1 tl leivinjauhetta
1 tl kanelia

Voin ja sokerin vaahdottamisesta olen puhunut aiemminkin, joten ei siitä nyt sen enempää. Vatkaa siis voi, sokeri ja vaniljasokeri vaahdoksi. Lisää muna ja vatkaa. Lopuksi sotke vehnäjauho, leivinjauhe ja kaneli keskenään ja lisää seos voisokerimunavaahtoon. Levittele isohkon piirakkavuoan pohjalle ja reunoille. Jos vuoka on voideltu niin piirakkaa irtoaa helpommin.

Esipaista pohjaa 200 asteessa n. 10 minuuttia. No siinähän käy tietysti niin, että koko taikina turpoaa tasaiseksi levyksi, vaikka kuinka huolella olisit sen muotoon asetellut. Painele taikinaan siis lusikalla reunavallit ja keskelle tilaa täytettä varten. Näin.

Täyte

1 tlk 425 g kurpitsasosetta
1 tlk kondensoitua maitoa
1 muna
2 tl kanelia
1 tl jauhettua neilikkaa
1 tl jauhettua inkivääriä

Käytin tällaista kondensoitua maitoa. Marko-nimiset ihmiset ovat mielestäni usein vähän outoja, mutta että lypsävä Marko... En halua ajatella.

Sekoita kurpitsa, Markon tai jonkun muun kondensoitu maito, muna ja mausteet tasaiseksi tahnaksi. Jos et pidä vahvasta mausteesta, kannattaa esim. neilikan suhteen hieman pihtailla. Täyte muistuttaa vauvan käsittelemää äidinmaitoa, mutta maistuu ihan hyvältä.

 

Sitten paista piirakkaa vielä n. 35 minuuttia 175 asteessa. Itse tykkään laittaa vuoan uunipellin päälle, niin rasvat ei tirsu pitkin uunia. Ne on kätevämpi pyyhkiä siitä pelliltä kuin uunin pohjalta.

Anna piirakan jäähtyä. Roiski tarjoillessa pinnalle hieman vaniljasoossia.

Huomauttaisin vielä, että tämä resepti ON aika reilunkokoinen. Ei mahtunut omaan pikkuvuokaani. Sekä taikinaa että täytettä jäi vähän yli. Eli käytä tarpeeksi isoa vuokaa tai valmista ylijäämistä pieni extrapiirakka. Itselleni kävi niin, että 9-vuotias söi taikinanjämät ja täyte meni pilluuseen, niin syntiä kuin ruoan pois heittäminen onkin. Normiolosuhteissa olisin todennäköisesti kyllä syönyt täytteen, mutta huomattavasti pienentyneet talvivaatteeni estivät minua tekemästä sitä tänään. Joka tapauksessa, resepti siis täyttää varmasti isommankin vuoan.

Elän tällä hetkellä ackd-keitoilla ja salaatilla, joten maistoin piirakkaa ainoastaan lusikallisen. Ainakin kontrastina laihdutuskeittoihin maku oli suorastaan - anteeksi rivouteni - orgastinen. Mutta vaikkei itse saisi yhtään, niin onneksi on aina kiva katsoa, kun muut nauttivat piirakasta!

Leipomisiin!

Patukanystävän raaka piirakka

Tämä piirakka on saanut innoituksensa raa'asta patukasta. Sopii myös niille, jotka eivät pidä mistään eläimellisestä, mutta ovat kovasti makean perään. 

Piirakkaharrastukseni on aiheuttanut sen, että vaatteeni kutistuvat, naamani kukkii ja minua hävettää käydä kaupassa, koska ostan aina voita. Tästä syystä olen joutunut kehittämään itselleni piirakankorvikkeita. Voiton ovat vieneet patukat. Tarkemmin raa'at sellaiset. Niissä on tosin yhtä paljon energiaa kuin piirakoissakin, joten kutistumisongelmaan ne eivät auta. Ravitsemussisällöllisesti patukat vievät kuitenkin voiton piirakoista, onhan patukoissa kai ainakin vähän piirakkaa enemmän jotain kivennäisaineita tai sellaisia.

Viikonlopun kunniaksi ajattelin yhdistää kaksi intohimoani - piirakan ja patukan. Koska patukat ovat munattomia ja muutenkin vegaanisia eikä niitä kypsennetä, päätin tehdä myös piirakasta sellaisen. Lopputulos sopii myös gluteenia vältteleville.

Pohja

2,5 dl kivettömiä taateleita
1 dl kuivattuja, kivettömiä luumuja
1 dl kuivattuja makeita kirsikoita (näissä oli jotain glukoosisiirappilillua pinnassa, vaikka Punnitse&Säästän laarista ostin)
1/2 dl rusinoita
1,5 dl mantelijauhoa

Tässä kohtaa huomauttaisin, että en jaksanut taateleiden jälkeen mitata aineksia kauhean tarkkaan. Määrät ovat siis erittäin suuntaa-antavia.

Käytä muutenkin omaa makuasi. Rakenteen kannalta taatelia kannattaa olla reilusti. Jos et pidä taateleista, voit käyttää enemmän esim. luumuja tai aprikooseja. Niitä kannattaa silloin liottaa muutama tunti ennen pohjan valmistamista, jotta pohjasta tulee riittävän kosteaa.

Tunge kuivatut hedelmät monitoimikoneeseen ja sekoita leikkausterällä tahnaksi. Lisää mantelijauho, ja anna koneen taas surista. Sieltä se tulee.

Taikinan pitäisi pikku hiljaa kasautua moniotimikoneessa helposti käsiteltäväksi möntiksi. Jos mönttiä ei tahdo muodostua tai se on liian tahmea, lisää mantelijauhoa. Kun taikina on käsiteltävän tuntuista ja riittävän kiinteää, levitä se irtopohjallisen piirakkavuoan pohjalle ja reunoille.

Omat kädet ovat taas paras apu tässäkin hommassa.

Kun taikina on kohdillaan, se pitää saada jähmeäksi. Tämä tykkää jääkaapista, kokeile sitä vaikka parin tunnin ajan. (Itse kävin välissä pihatalkoissa.)

Jähmeä pohja kaipaa tietenkin täytettä.

Täyte

2 banaania
1 tlk persikanpaloja mehussa
2 dl Sunnuntai Kuohkea Vispi -möhnää
Raakakaakaonibsejä

Yksi kuva kertoo enemmän kuin 1000 sanaa.

Hedelmien päälle piti sitten etsiä Banoffee-henkisesti jotain kermavaahdon tapaista. Tuo Sunnuntai Kuohkea Vispi oli vähän omituinen tuttavuus. Se oli nimittäin valmiiksi ihan jäykkä! Se piti vispata pehmeäksi! Mitä ihmettä?! Jos olet tottunut munattomuuteen, lihattomuuteen ja maidottomuuteen, saatat tietää parempiakin kermavaahdon korvikkeita. (Tai sitten olet niin perverssi että pidät nimenomaan tästä.)  Mitä ikinä käytätkään, levitä vaahto hedelmien päälle. Pinnalle voi ripotella vaikka raakakaakaonibsejä.

Luulin, että saisin syödä tämän kokonaan itse, mutta valitettavasti se kelpasi myös jopa 9-vuotiaalle sekasyöjälle.

Suosittelen kokeilemaan myös patukkaa. Tee pelkkä pohjataikina, muotoile se kiinteäksi levyksi leivinpaperin päällä, leikkaa patukoiksi, kääräise leivinpaperiin ja säilytä jääkaapissa. 

Ensi viikolla menen ostamaan 4 numeroa isommat housut. 

Burleskitaiteilijan pähkinäbanoffee

Kylmäkin piirakka voi olla antoisa kokemus. Tämä klassikko tarjoilee monta kerrosta nautintoa makeanhimoisille. Hörsöjen alta paljastuu pähkinällä sipaistu keksipohja.  

Syntymäpäivän juhlinta jatkui miehekkääseen makuun juntatun piirakan jälkeen imelissä tunnelmissa. Kävin aamulla burleskiworkshopissa. Banoffee on vähän kuin burleskiasu - monta kerrosta, joiden alta löytyy alaston keksimurupohja. Koska burleskiasujakin tuunataan, päätin lisätä perusreseptiin vähän pähkinäistä makua. 

Pohja 

200 g Digestive-keksejä (en tajua, miten "ruoansulatusta edistävä" on mennyt tuotenimenä läpi)

100 g voita

2-3 rkl maustamatonta pähkinätahnaa

Kerrokset

1 tlk Nestlé Carnation Caramelia

3 isoa banaania

3 dl kuohukermaa

Pinnalle 

Snickersiä 

Vetele keksit monitoimikoneella tuhannen päreiksi. Kaada murut astiaan ja lisää pehmeä voi sekä pähkinätahna. Sekoita mössöksi ja taputtele taikina sitten irtopohjaisen piirakkavuoan pohjalle ja reunoille. 

Levitä Carnation Caramel pohjan päälle tasaisesti. Näppärämpi piirakannyplääjä valmistaa oman Carnation Caramelinsa kiehauttamalla kondensoitua maitoa tölkin sisässä ja antamalla sen sitten jäähtyä. Siitä pitäisi kuulemma tulla vastaavaa. Minua ei nypläämisestä tunneta, joten ostin mönjät valmiina Behnford'silta. Vain huomatakseni puolen tunnin päästä, että aasiamarketti Vii Voanista samaa sai puolet halvemmalla. (Kyllä harmitti.) 

No, kun se mönjä on pohjan päällä, tunge piirakka kylmiöön. Kun pohja on kangistunut, ota banaanit esille. 

Banaanin silpominen on jotenkin vapauttavaa! Pistä banaanit siivuiksi ja asettele ne Carnation caramelin päälle. Poista vuoan reunat.

Vatkaa sitten 3 dl kermaa vaahdoksi. Ja tällä kertaa saa vihdoinkin roiskia päälle! 

Tavaraa tulee paljon, roiski se kuitenkin tasaisesti pitkin piirakkaa. Leikkaa vielä Snickersistä pieniä kuutioita ja ripottele ne piirakan päälle. 

Tämä on hyvää - ja niin imelää, että edes pms-oireisena sokerihiirenä en pystynyt hirveästi vetämään. Vihdoinkin jotain, joka tyydytti myös makean perään olevan päivänsankarin halut nopeasti.  

Ja ensi viikon syön muuten ituja. 

Loppuun kerrottakoon vielä Hullun tädin pekaanipiirakkaan liittyvä pikku tarina. Piirakan nimeen päätynyt hullu tätini oli ollut aikeissa kommentoida kyseistä blogipostaustani. (Olisi varmaankin kiittänyt, kun nimesin piirakan hänen mukaansa.) Jostain syystä hän ei sitä kuitenkaan tehnyt (liekö unohtunut matkalla, dementia?), mutta olipa hän ehtinyt kuitenkin valita blogger-nimimerkikseen vitsikkäästi "Hullun täti" kommentointia varten. Kuten sanottu, kommentointi unohtui. Sen sijaan täti oli lähetellyt gmail-tililtään jos jonkinlaista virallista sähköpostia mm. Kelaan ja verotoimistoon. Tällä viikolla hän oli sitten huomannut, että nimimerkki Hullun täti ei ollutkaan päätynyt ainoastaan hänen blogger-nimekseen - se näkyi vahingossa myös gmail-tilin lähettäjänimenä. Suora lainaus tädiltäni: "On siellä voinut jollain byrokraatilla naama venähtää." 

Tosimiesten sieni-pekonipiirakka

Tämä piirakka suorastaan tihkuu kaikkea, mikä on miesten mieleen. 

Taloudessamme vietettiin tänään syntymäpäiviä. Ehdotin päivänsankarille muitakin ruokavaihtoehtoja, mutta kun piirakkani makuun pääsee niin sitä näköjään sitten haluaa aina. Unohdin tällä kertaa omat mieltymykseni ja päätin tehdä sellaista piirakkaa, joka olisi miespuolisen päivänsankarin mieleen. Pekoni on miehekästä. Samoin juusto. Kantarellit ovat melkoisen unisex, mutta koska niitä oli kuivattuna kaapissa, päätin hyödyntää varastoja.

Pohja
125 g maitorahkaa
125 g voita
2 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta

Tosimiehen piirakkataikinaan ei tietenkään tule munaa. Sotke maitorahka ja huoneenlämmössä pehmennyt voi. Sekoita leivinjauhe vehnäjauhoihin ja lisää rahka-voiseokseen. Muotoile voidellun piirakkavuoan pohjalle. Omat kädet ovat taas paras apu. Homma sujuu liukkaammin, kun kostutat välillä sormiasi kylmässä vedessä.

Täyte
2,5 dl kuivattuja kantarelleja (liotettuna)
200g pekonia suikaleina
1 iso sipuli
hieman voita
varovasti suolaa

Liota kantarelleja, kunnes ne pehmenevät. Itselleni riitti nyt n. tunti. Ota liotusvesi talteen. Kuutioi kantarellit, pekoni ja sipuli. Paista pekoni rapeaksi pannulla. Lisää sienet, sipuli ja nokare voita. Kuullota. Mausta varovasti suolalla. Pekoni on melko suolaista, joten hirveästi ei tarvitse suolan kanssa tölätä. Tönkkösuolattuun piirakkaan tuskin koskee edes heterouttaan ylikorostava karju. (Tai no, ehkä silloin jos on kovin piirakan tarpeessa.) Levitä täyte pohjan päälle.

Kostuke

2,5 juustolla maustettua ruokakermaa

1 dl kantarellien liotusvettä

2 munaa

n. 100 g punaleimaa raasteena

Sotke aineet. Tämän kostukkeen saa todellakin levitellä piirakan koloihin huolella, jottei piirakasta tule ruman ja revähtäneen näköinen. 

200 astetta uunin alatasolla, 30-40 minuuttia. Suosittelen lasista piirakkavuokaa, jossa kypsyysastetta on helppo tarkkailla. Noin puolen tunnin kohdalla kannattaa heittää leivinpaperi vuoan päälle, jottei piirakan pinta näytä suorastaan palovammoille hinkatulta.

No sitten piirakka tarjolle. Pistin koristeeksi viiriäisenmunan. Viiriäisen muna on pieni muna, joten kun niitä syö niin tavalliset munat alkavat tuntua oikein entistä isommilta. Ajattelin, että se on miesten makuun suunnatussa piirakassa ihan hyvä lisäominaisuus.

Päivänsankari piti piirakasta erittäin paljon. Kaikki maut kuulemma yhdistyivät tasapainoisesti ja piirakka sisälsi kaikkea sitä, mitä suolaisessa piirakassa tulee olla. No rasvaa ja suolaa ei kyllä ainakaan puuttunut. Itse en ole pekonin ystävä ja kaiken lisäksi minulla on flunssa, mutta sen verran maistoin, että kyllä tämä piirakka on selvästi miehille - tai pekonista pitäville naisille. 

Omenanupotuspiirakka

Tämä piirakka näyttää ihan kivalta, sillä on hyvä pohja ja kyllä siihen aina muutaman omenan saa uppoamaan. Palvelee myös laktoositonta kaipaavaa.

Sain tänään kyselyä omenapiirakkareseptistä. Ystäväni on hoitanut puutarhaansa niin hyvin, että omenaa riittää yli oman tarpeen. Onpa hän joutunut jo polttamaan huonoimpia roviollakin. 

Olin joka tapauksessa aikeissa tehdä tänään sellaisen piirakan, joka imisi hieman enemmän omenaa kuin viimeksi. Omenaahan on tähän aikaan vuodesta tarjolla kuin minulla piirakkaa. Itselläni ei kuitenkaan ole omia puita, joten ostin ulkolaisia kaupasta. Ulkolaisilla on isommat omenat. 

Ohjenuorana reseptille oli omenanvetokyvyn lisäksi laktoosittomuus, sillä minulle oli tulossa laktoosittomia vieraita. Alun perin olin jotenkin ajatellut tekeväni vähän kovemman pohjan, mutta löysä ja munatonhan siitä lopulta tuli, kuten niin monesta muustakin asiasta tässä elämässä. 

Pohja

1,5 dl sokeria

3 dl vehnäjauhoja

1,5 tl ruokasoodaa

100 g voisulaa (laktoositon)

1,5 dl vaniljajogurttia (laktoositon)

Sekoita aineet keskenään ja laita voideltuun piirakkavuokaan. (Oliko tarpeeksi yksinkertainen ohje?)

Omenatäyte 

2 isoa ulkolaista omenaa (tai ehkä 4-5 pientä suomalaista, suomalaisilla on pienemmät omenat) 

2 rkl vaniljasokeria 

2 rkl kanelia

Kuori omenat, poista siemenkodat ja leikkaa omenat OHUIKSI viipaleiksi. Sekoita mausteiden kanssa. Suosittelen käyttämään kunnollista vaniljasokeria. Muut ainekset voivat olla mitä tahansa reinböytä tai pirkkaa, mutta vaniljasokeri ei.

Maustemäärät nyt eivät ole niin nöpönuukia. Maun mukaan. 

Lado sitten ohuet viipaleet pohjaan, tunge niitä jopa vähän taikinan sisään. Itse tein tämmöisellä kukkaismallilla. Keskelle jäi kyllä pieni vako. 

Ja koska kuiva piirakka on huono piirakka, niin:

Päällinen

250 g maustettua vaniljarahkaa (Käytin Valion Eilaa. Eila. Olisin itse nimennyt laktoosittomat tuotteet vähän toisin. Jotenkin tuo Eila on nimenä jo vähän vanha ja härskiintynyt.) 

1,5 dl vaniljajogurttia (laktoositon)

1 MUNA (saatiinhan sitä munaa vihdoin tähänkin piirakkaan!)

Sotke ainekset - sitten taas roiskitaan mähnä antaumuksella piirakan päälle. 200 astetta n. puoli tuntia. En kyllä ihan tarkkaan kelloa katsonut. Ensin paistoin alatasolla, lopuksi siirsin hetkeksi ylätasolle. Piirakka tykkää kun sitä paistetaan vähän eri kulmista. 

 

Piirakan maku oli tasavarman hyvälaatuinen. Soodalla kohotettu pohja toimi erinomaisesti - kokonaisolemus oli harvinaisen kostea ja kuohkea. Omenat, vaikkakin ohueksi leikatut, jäivät hieman al denteksi, mikä ei välttämättä miellyttänyt minua. Pöydän nuorin taas piti nimenomaan tätä ominaisuutta piirakan suurimpana vahvuutena. Onneksi siis on erilaisia piirakoita - jokaiselle on ottajansa. 

Ja kyllähän tällekin piirakalle ottajia riitti. 

Sillä aikaa kun katsoin, kuinka ystäväni nauttivat piirakastani, oli tämä aiemmin mainittu puutarhanhoidossa kunnostautunut ystäväni leiponut omenapiirakan edellisen ohjeeni mukaan. Hän oli suikaloinut omenat kuutioinnin sijaan! Ja sitten hän väitti, ettei piirakka muka ollut yhtä hyvää kuin hänen itse puristamansa omenamehu. Hah. 

Onneksi olen saanut myös lukijapalautetta edellisestä omenapiirakastani. Jaettakoon sekin nyt tässä. "Herranjestas sentään, miten hyvää oli se antava omenapiirakka! Huhhuh ja suurkiitos reseptistä." 

Eipä kestä! Ei muuta kun kokeilemaan tätäkin! 

Kiinteän mehukas persikkapiirakka

Tämä hyvin tavallinen piirakka saattaa olla monen ensimmäinen kosketus piirakkaherkkujen maailmaan. Turvallinen elämys, jota haluaa silti aina vähän lisää. 

Uuden työpaikkani kulmilla on kärrykioski, jonka kyljessä komeilee tällainen teksti.

ASS IF. Tein tänäänkin parempaa. Iltaa sävytti se tavallinen tarina - vieraita tulossa. Onneksi ei tarvinnut enää hirveästi miettiä, mitä tarjoaisi. Täällä kun on aina piirakkaa tarjolla. 

Elämässäni on nyt ollut niin paljon kaikkea uutta ja kokeilevaa, että halusin sen vastapainoksi tehdä jotain perinteistä ja turvallista. Lapsuudesta mieleeni ovat jääneet äidin persikkapiirakat. (En tosin ole varma, tekikö äiti oikeasti koskaan persikkapiirakkaa. Mutta sellainen mielikuva minulla on.) 80-luvun maaseudulla ei ollut tarjolla mitään pekaanipähkinän kaltaisia erikoisuuksia, joten jos jostain piti piirakkaan täytettä repiä niin tölkistä. 

Pohdin persikkapiirakan olemusta ja mieleeni nousi 2 asiaa. A) murotaikina ja B) rahka. Siispä: 

Murotaikina

125 g voita

1 dl sokeria

MUNA

2,5 dl vehnäjauhoa

1 tl leivinjauhetta

1 rkl vaniljasokeria

Vatkaa voi ja sokeri vaahdoksi. Tämä on mielestäni aina ollut jotenkin ankea tapa aloittaa taikinan teko. Siitäkin huolimatta, että käytössäni on 70-luvulta peräisin oleva Philipsin sähkövatkain, joka on takuulla parempi kuin yksikään tämän päivän vehje. En tiedä, mitä tekisin, jos se hajoaisi. Voin ja sokerin lisäksi tämä vanha mutta tehokas kaunotar on kuulkaa vatkannut jos minkälaista munaa.

Ja munahan sinne joukkoon sitten seuraavaksi vatkataankin kevyesti. Siis sitten, kun voi ja sokeri ovat jo aivan vaahdossa. Mielestäni on vain hieman vaikea tajuta, milloin ne ovat vaahdossa. Vaahtoa syntyy esim. silloin, kun kaadetaan puoli pulloa Fairya tiskialtaaseen ja lasketaan lämmintä vettä päälle. Tai ravistellaan kaljatölkkiä ennen avaamista. Voista ja sokerista en jostain syystä ole ikinä saanut sellaista vaahtoa aikaiseksi.

Joka tapauksessa, sekoita loput aineet (vehnäjauho, leivinjauhe, vaniljasokeri) ensin keskenään ja lisää tämä kolmen kiva voi-sokeri-munasotkuun. Muotoile taikina piirakkavuoan pohjalle ja reunoille. Älä unohda liukastetta. Eli voita pintaan ennen kuin yhtään junttaat sitä taikinaa vuokaan.

Täyte
Iso tölkillinen persikoita sokeriliemessä
250 g maitorahkaa
1 dl vaniljajogurttia
0,75 dl sokeria
0,5 dl persikkatölkin lientä (lientä jää vielä senkin jälkeen jäljelle, itse kaadoin sen lattialle ja keittiön kaapiston alaoville - en suosittele)
1 rkl vaniljasokeria
MUNA

Asettele persikat jotenkin kivasti vuoan pohjalle. Itse olen aika huono käsitöissä (lahjani ovat lähinnä suullisella puolella), joten leikkelin persikoista mielikuvituksettomasti ohuita viipaleita. Säästeliään marttahenkinen persoona onnistuu varmaan täyttämään piirakkansa pienestäkin tölkistä, mutta minä valitsin isomman koon. Vähän jäi yli, mutta loput sujahtivat siinä leivonnan tuoksinassa lahjakkaaseen suuhuni.

Sotke loput täyteainekset tasaiseksi mähnäksi ja täytä piirakka huolellisesti. 200 astetta, n. 30 minuuttia. Uunissani on 4 paistokorkeutta, paistoin toisiksi alimmalla.

Kaikki meni, jotenkin harvinaisen suurella halulla. Piirakka on pinnaltaan mukavan kiinteä, mutta sisältä pehmeän mehukas. Niin turvallinen, niin makea. Vieraani voivat muikein mielin lähteä taas Espanjaan talvehtimaan.

Loppuun on vielä mainittava, että en ymmärrä sitä jonkun ihme ruokablogin aiheuttamaa avokadopastakohua. Että oikein ainekset loppuivat kaupoista yhden sellaisen reseptin takia? Jos vertaa avokadopastan ja tämän piirakan makua, niin kyllä nyt pitäisi vähintäänkin persikkatölkkien loppua kaupoista. Ja jos kaikkia näitä reseptejä ajattelee, niin kyllä pitäisi voin, sokerin ja vehnäjauhojenkin loppua kaupasta.

Toivottavasti munat ei kuitenkaan lopu. Hirveä olisi aamu ilman munaa.