Kiinteän mehukas persikkapiirakka

Tämä hyvin tavallinen piirakka saattaa olla monen ensimmäinen kosketus piirakkaherkkujen maailmaan. Turvallinen elämys, jota haluaa silti aina vähän lisää. 

Uuden työpaikkani kulmilla on kärrykioski, jonka kyljessä komeilee tällainen teksti.

ASS IF. Tein tänäänkin parempaa. Iltaa sävytti se tavallinen tarina - vieraita tulossa. Onneksi ei tarvinnut enää hirveästi miettiä, mitä tarjoaisi. Täällä kun on aina piirakkaa tarjolla. 

Elämässäni on nyt ollut niin paljon kaikkea uutta ja kokeilevaa, että halusin sen vastapainoksi tehdä jotain perinteistä ja turvallista. Lapsuudesta mieleeni ovat jääneet äidin persikkapiirakat. (En tosin ole varma, tekikö äiti oikeasti koskaan persikkapiirakkaa. Mutta sellainen mielikuva minulla on.) 80-luvun maaseudulla ei ollut tarjolla mitään pekaanipähkinän kaltaisia erikoisuuksia, joten jos jostain piti piirakkaan täytettä repiä niin tölkistä. 

Pohdin persikkapiirakan olemusta ja mieleeni nousi 2 asiaa. A) murotaikina ja B) rahka. Siispä: 

Murotaikina

125 g voita

1 dl sokeria

MUNA

2,5 dl vehnäjauhoa

1 tl leivinjauhetta

1 rkl vaniljasokeria

Vatkaa voi ja sokeri vaahdoksi. Tämä on mielestäni aina ollut jotenkin ankea tapa aloittaa taikinan teko. Siitäkin huolimatta, että käytössäni on 70-luvulta peräisin oleva Philipsin sähkövatkain, joka on takuulla parempi kuin yksikään tämän päivän vehje. En tiedä, mitä tekisin, jos se hajoaisi. Voin ja sokerin lisäksi tämä vanha mutta tehokas kaunotar on kuulkaa vatkannut jos minkälaista munaa.

Ja munahan sinne joukkoon sitten seuraavaksi vatkataankin kevyesti. Siis sitten, kun voi ja sokeri ovat jo aivan vaahdossa. Mielestäni on vain hieman vaikea tajuta, milloin ne ovat vaahdossa. Vaahtoa syntyy esim. silloin, kun kaadetaan puoli pulloa Fairya tiskialtaaseen ja lasketaan lämmintä vettä päälle. Tai ravistellaan kaljatölkkiä ennen avaamista. Voista ja sokerista en jostain syystä ole ikinä saanut sellaista vaahtoa aikaiseksi.

Joka tapauksessa, sekoita loput aineet (vehnäjauho, leivinjauhe, vaniljasokeri) ensin keskenään ja lisää tämä kolmen kiva voi-sokeri-munasotkuun. Muotoile taikina piirakkavuoan pohjalle ja reunoille. Älä unohda liukastetta. Eli voita pintaan ennen kuin yhtään junttaat sitä taikinaa vuokaan.

Täyte
Iso tölkillinen persikoita sokeriliemessä
250 g maitorahkaa
1 dl vaniljajogurttia
0,75 dl sokeria
0,5 dl persikkatölkin lientä (lientä jää vielä senkin jälkeen jäljelle, itse kaadoin sen lattialle ja keittiön kaapiston alaoville - en suosittele)
1 rkl vaniljasokeria
MUNA

Asettele persikat jotenkin kivasti vuoan pohjalle. Itse olen aika huono käsitöissä (lahjani ovat lähinnä suullisella puolella), joten leikkelin persikoista mielikuvituksettomasti ohuita viipaleita. Säästeliään marttahenkinen persoona onnistuu varmaan täyttämään piirakkansa pienestäkin tölkistä, mutta minä valitsin isomman koon. Vähän jäi yli, mutta loput sujahtivat siinä leivonnan tuoksinassa lahjakkaaseen suuhuni.

Sotke loput täyteainekset tasaiseksi mähnäksi ja täytä piirakka huolellisesti. 200 astetta, n. 30 minuuttia. Uunissani on 4 paistokorkeutta, paistoin toisiksi alimmalla.

Kaikki meni, jotenkin harvinaisen suurella halulla. Piirakka on pinnaltaan mukavan kiinteä, mutta sisältä pehmeän mehukas. Niin turvallinen, niin makea. Vieraani voivat muikein mielin lähteä taas Espanjaan talvehtimaan.

Loppuun on vielä mainittava, että en ymmärrä sitä jonkun ihme ruokablogin aiheuttamaa avokadopastakohua. Että oikein ainekset loppuivat kaupoista yhden sellaisen reseptin takia? Jos vertaa avokadopastan ja tämän piirakan makua, niin kyllä nyt pitäisi vähintäänkin persikkatölkkien loppua kaupoista. Ja jos kaikkia näitä reseptejä ajattelee, niin kyllä pitäisi voin, sokerin ja vehnäjauhojenkin loppua kaupasta.

Toivottavasti munat ei kuitenkaan lopu. Hirveä olisi aamu ilman munaa.