Kostean piparin makuinen kurpitsapiirakka

Tämän hienovaraisesti muunnellun tuontipiirakan maku on hyvin samanlainen kuin peruspiparin. Koostumus on kuitenkin huomattavasti kosteampi.  

Ilmeisesti nyt on menoillaan joku Halloween tai sellainen. Itse en edelleenkään tajua, mikä Halloween edes on (eiks se ollut joku hevibändi?) ja milloin sitä pitäisi virallisesti viettää. Sitä paitsi minulla on mustat silmänaluset ja zombiemainen olemus näin syksyllä ihan muutenkin. Ei tällaisesta teennäisestä juhlapyhästä hyödy kuin kauppiaat. Eikä nekään ilmeisesti kovin hyvin - Tiimarikin meni konkkaan vaikka se kai se vasta varsinainen kausittaissäläkauppa oli.

Erehdyin kuitenkin jo alkusyksystä menemään siihen halpaan, että ostin Behnford'silta tölkillisen valmista kurpitsasosetta Pumpkin Pieta varten. Onhan kurpitsapiirakka kuitenkin klassikko.

Minusta on hirveä synti, jos ruokaa heitetään pilluuseen. Joten kun kurpitsasosetta oli, piti kurpitsapiirakka tehdä.

Monet suosivat piirakassaan voitaikinapohjaa, mutta murotyyppinen taikina tuntui ajatuksen tasolla sopivan tähän mielestäni paljon paremmin.

Pohja 

200 g voita
0,75 dl sokeria
1 rkl vaniljasokeria
1 muna
3 dl vehnäjauhoa
1 tl leivinjauhetta
1 tl kanelia

Voin ja sokerin vaahdottamisesta olen puhunut aiemminkin, joten ei siitä nyt sen enempää. Vatkaa siis voi, sokeri ja vaniljasokeri vaahdoksi. Lisää muna ja vatkaa. Lopuksi sotke vehnäjauho, leivinjauhe ja kaneli keskenään ja lisää seos voisokerimunavaahtoon. Levittele isohkon piirakkavuoan pohjalle ja reunoille. Jos vuoka on voideltu niin piirakkaa irtoaa helpommin.

Esipaista pohjaa 200 asteessa n. 10 minuuttia. No siinähän käy tietysti niin, että koko taikina turpoaa tasaiseksi levyksi, vaikka kuinka huolella olisit sen muotoon asetellut. Painele taikinaan siis lusikalla reunavallit ja keskelle tilaa täytettä varten. Näin.

Täyte

1 tlk 425 g kurpitsasosetta
1 tlk kondensoitua maitoa
1 muna
2 tl kanelia
1 tl jauhettua neilikkaa
1 tl jauhettua inkivääriä

Käytin tällaista kondensoitua maitoa. Marko-nimiset ihmiset ovat mielestäni usein vähän outoja, mutta että lypsävä Marko... En halua ajatella.

Sekoita kurpitsa, Markon tai jonkun muun kondensoitu maito, muna ja mausteet tasaiseksi tahnaksi. Jos et pidä vahvasta mausteesta, kannattaa esim. neilikan suhteen hieman pihtailla. Täyte muistuttaa vauvan käsittelemää äidinmaitoa, mutta maistuu ihan hyvältä.

 

Sitten paista piirakkaa vielä n. 35 minuuttia 175 asteessa. Itse tykkään laittaa vuoan uunipellin päälle, niin rasvat ei tirsu pitkin uunia. Ne on kätevämpi pyyhkiä siitä pelliltä kuin uunin pohjalta.

Anna piirakan jäähtyä. Roiski tarjoillessa pinnalle hieman vaniljasoossia.

Huomauttaisin vielä, että tämä resepti ON aika reilunkokoinen. Ei mahtunut omaan pikkuvuokaani. Sekä taikinaa että täytettä jäi vähän yli. Eli käytä tarpeeksi isoa vuokaa tai valmista ylijäämistä pieni extrapiirakka. Itselleni kävi niin, että 9-vuotias söi taikinanjämät ja täyte meni pilluuseen, niin syntiä kuin ruoan pois heittäminen onkin. Normiolosuhteissa olisin todennäköisesti kyllä syönyt täytteen, mutta huomattavasti pienentyneet talvivaatteeni estivät minua tekemästä sitä tänään. Joka tapauksessa, resepti siis täyttää varmasti isommankin vuoan.

Elän tällä hetkellä ackd-keitoilla ja salaatilla, joten maistoin piirakkaa ainoastaan lusikallisen. Ainakin kontrastina laihdutuskeittoihin maku oli suorastaan - anteeksi rivouteni - orgastinen. Mutta vaikkei itse saisi yhtään, niin onneksi on aina kiva katsoa, kun muut nauttivat piirakasta!

Leipomisiin!

Patukanystävän raaka piirakka

Tämä piirakka on saanut innoituksensa raa'asta patukasta. Sopii myös niille, jotka eivät pidä mistään eläimellisestä, mutta ovat kovasti makean perään. 

Piirakkaharrastukseni on aiheuttanut sen, että vaatteeni kutistuvat, naamani kukkii ja minua hävettää käydä kaupassa, koska ostan aina voita. Tästä syystä olen joutunut kehittämään itselleni piirakankorvikkeita. Voiton ovat vieneet patukat. Tarkemmin raa'at sellaiset. Niissä on tosin yhtä paljon energiaa kuin piirakoissakin, joten kutistumisongelmaan ne eivät auta. Ravitsemussisällöllisesti patukat vievät kuitenkin voiton piirakoista, onhan patukoissa kai ainakin vähän piirakkaa enemmän jotain kivennäisaineita tai sellaisia.

Viikonlopun kunniaksi ajattelin yhdistää kaksi intohimoani - piirakan ja patukan. Koska patukat ovat munattomia ja muutenkin vegaanisia eikä niitä kypsennetä, päätin tehdä myös piirakasta sellaisen. Lopputulos sopii myös gluteenia vältteleville.

Pohja

2,5 dl kivettömiä taateleita
1 dl kuivattuja, kivettömiä luumuja
1 dl kuivattuja makeita kirsikoita (näissä oli jotain glukoosisiirappilillua pinnassa, vaikka Punnitse&Säästän laarista ostin)
1/2 dl rusinoita
1,5 dl mantelijauhoa

Tässä kohtaa huomauttaisin, että en jaksanut taateleiden jälkeen mitata aineksia kauhean tarkkaan. Määrät ovat siis erittäin suuntaa-antavia.

Käytä muutenkin omaa makuasi. Rakenteen kannalta taatelia kannattaa olla reilusti. Jos et pidä taateleista, voit käyttää enemmän esim. luumuja tai aprikooseja. Niitä kannattaa silloin liottaa muutama tunti ennen pohjan valmistamista, jotta pohjasta tulee riittävän kosteaa.

Tunge kuivatut hedelmät monitoimikoneeseen ja sekoita leikkausterällä tahnaksi. Lisää mantelijauho, ja anna koneen taas surista. Sieltä se tulee.

Taikinan pitäisi pikku hiljaa kasautua moniotimikoneessa helposti käsiteltäväksi möntiksi. Jos mönttiä ei tahdo muodostua tai se on liian tahmea, lisää mantelijauhoa. Kun taikina on käsiteltävän tuntuista ja riittävän kiinteää, levitä se irtopohjallisen piirakkavuoan pohjalle ja reunoille.

Omat kädet ovat taas paras apu tässäkin hommassa.

Kun taikina on kohdillaan, se pitää saada jähmeäksi. Tämä tykkää jääkaapista, kokeile sitä vaikka parin tunnin ajan. (Itse kävin välissä pihatalkoissa.)

Jähmeä pohja kaipaa tietenkin täytettä.

Täyte

2 banaania
1 tlk persikanpaloja mehussa
2 dl Sunnuntai Kuohkea Vispi -möhnää
Raakakaakaonibsejä

Yksi kuva kertoo enemmän kuin 1000 sanaa.

Hedelmien päälle piti sitten etsiä Banoffee-henkisesti jotain kermavaahdon tapaista. Tuo Sunnuntai Kuohkea Vispi oli vähän omituinen tuttavuus. Se oli nimittäin valmiiksi ihan jäykkä! Se piti vispata pehmeäksi! Mitä ihmettä?! Jos olet tottunut munattomuuteen, lihattomuuteen ja maidottomuuteen, saatat tietää parempiakin kermavaahdon korvikkeita. (Tai sitten olet niin perverssi että pidät nimenomaan tästä.)  Mitä ikinä käytätkään, levitä vaahto hedelmien päälle. Pinnalle voi ripotella vaikka raakakaakaonibsejä.

Luulin, että saisin syödä tämän kokonaan itse, mutta valitettavasti se kelpasi myös jopa 9-vuotiaalle sekasyöjälle.

Suosittelen kokeilemaan myös patukkaa. Tee pelkkä pohjataikina, muotoile se kiinteäksi levyksi leivinpaperin päällä, leikkaa patukoiksi, kääräise leivinpaperiin ja säilytä jääkaapissa. 

Ensi viikolla menen ostamaan 4 numeroa isommat housut.