Helppo ja antava vaniljaomenapiirakka

Maailman helpoin, todella kostea ja supermuheva piirakka, jonka yhteydessä ei valitettavasti voi puhua unelmavartalosta. 

Edelliseen postaukseeni liittyen minun oli kehiteltävä tänään myös hieman jälkiruokaa. Joittenkin mielestä tårta på tårta on jotenkin huono asia mutta ollaanpa rehellisiä - kuka tyytyy yhteen piirakkaan jos voi saada kahta? 

Piirakkainnostukseni ensiaskeleisiin kuului tämä Vaniljainen punaherukkapiirakka. Kiitos Pullaati pullaan, piirakkaani ovat saaneet maistaa kaikki entiset työkaverinikin. Pakkohan sitä oli tarjota lähdön kunniaksi ennen kuin vaihdoin työpaikkaa. 

Uusille työkavereille en ole vielä tarjonnut. Monille muille kyllä. Koska kyseinen piirakka alkaa siis olla jo aika kulunut, oli aika vähän varioida. (Hirveen tylsää jos aina saa vaan samaa piirakkaa.)

Omenat näytti jotenkin kivoilta, joten ajattelin ainakin korvata punaherukat niillä.

Lisäksi olin kuullut, että Kohvis oli laittanut vaniljaiseen punaherukkapiirakkaan myös vähän rahkaa. Siispä toimeen. 

Pohja 

2,5 dl vehnäjauhoa

1 dl sokeria

1,5 tl leivinjauhetta

125 g voisulaa

1 dl vaniljarahkaa (boikotoin Sotsin olympialaisia ja ostin äääs-marketista sateenkaarimerkkistä vaniljarahkaa, jossa on myös rasva mukana - rasvaton rahka on nimittäin yhtä hyvää kuin alkoholiton kossu)

ja tietysti yks MUNA! 

Sotke kuivat aineet. Lisää voisula, rahka ja muna. Sekoita. Tämä on helpoin pohja ikinä. Mukavan liukas mössö, joka suorastaan hulahtaa voideltuun vuokaan. Sitä ei tarvitse muotoilla eikä taputella - katsoo vain, että taikinaa on vuoan pohjalla suht tasaisesti. 

Täyte

0,75 dl sokeria

2 tl vaniljasokeria

2 dl vaniljarahkaa

0,3 dl ruokakermaa (Jäi edellisen postauksen piirakasta. En tajua, miksi pakkauskoko on 3,3 dl.)

ja tietysti yks MUNA! 

Sotke tasaiseksi. Levitä mähnä piirakan päälle. (Tämän kanssa ei tarvitse olla yhtä tarkka kuin suolaisten piirakoiden, mutta kyllä se pitää kauttaaltaan piiloon saada.)

Päälle

1 iso omena

kanelia

Jotta omena ehtii kypsyä edes vähän, pilko se mahdollisimman pieneksi kuutioksi. (Ensin kannattaa kuitenkin kuoria ja poistaa siemenkota.) Jos tykkäät kanelista, mausta kuutiot kanelilla. Itse taisin laittaa sitä kukkurallisen teelusikallisen. Ripottele maustetut omenakuutiot kaiken päälle. 

200 astetta n. puoli tuntia. 

Tätä söi jo lapsetkin. Maku on todella antava. Tuoreena tämä on jotain niin mehevää, että melkein itkettää. 

Itku tulee viimestään sitten vaa'alle mennessä. Mutta on se sen arvoista. 

Kursailematon fetapiirakka

Tätä ruokaisaa piirakkaa kelpaa tarjota päiväkahveilla. 

Sain tänään seuraa, joten piirakkaahan sitä piti tyrkyttää tarjolle. Valmiin ohjeen sijaan halusin uskaltautua käyttämään leivonnassa hieman luovuutta, mutta asiassa oli pari muttaa. 

1) Vieraaksi tuleva ystäväni on kondiittori. Yritä siinä sitten tarjota jotain hienoa. Sama kuin esittelisi John Holmesille että "hei kato, kyllä mullakin aika iso on, hei ihan tosi, kato nyt". 

2) Ystävän mukana tuli 2 kpl lapsia (2 ja 4 v.). Lasten seurassa ei voi oikein revitellä piirakan kanssa. Ei ne kuitenkaan syö mitään liian jännää. 

Päätin siis ns. "säveltää" jotain suht helppoa ja kursailematonta. Tämmöinen tuli. 

Pohja

3 dl vehnäjauhoa

ripaus ruususuolaa (vajaa 1 tl)

125 g voita

3 rkl vettä

Sotke jauhot ja suola. Nypi voi joukkoon, kunnes taikina on yks möntti. Lisää kylmä vesi. Painele voidellun piirakkavuoan pohjalle ja reunoille. Olen sitä mieltä, että kannattaa unohtaa kaulimet ja muut kalut pohjan muotoilussa. Oma käsi on tässäkin paras apu. Sitten vuoka odottamaan täytettä.

Täyte

1 pkt fetaa (siis FETAA, ei mitään salaattijuustoa)

1 punainen paprika

1 sipuli 

kivettömiä, mustia kalamata-oliiveja maun mukaan

hieman tuoretta basilikaa (itselläni oli vain thai-versiota, mutta kyllä sekin kävi)

Tasalaatuisen mehukas piirakka syntyy mielestäni siitä, että täyte on mahdollisimman hyvin hienonnettu. Murustele siis feta mahdollisimman pieneksi muruksi ja silvo sipuli & paprika mahdollisimman pieneksi kuutioksi. Myös basilikalle voi näyttää hieman veistä. 

Ainoastaan oliivit jätin rauhaan. Ajattelin, että jos vaikka lapsilla on oliivivamma niin ne saa helpommin pois.

Täytteen ainekset kannattaa sekoittaa huolella. (Laiskoille vinkiksi, että kun sekoitat täytteen samassa kulhossa kuin missä teit taikinan niin ei tule tiskiä.) Sitten täyte pohjan päälle.

Koska kulho on taas tyhjä, voit sotkea siihen munamössön.

Munamössö
2 munaa
3 dl ruokakermaa
1 tl paprikajauhetta
mustapippuria maun mukaan

Sekoita ainekset tasaiseksi. Ja sitten huomio! On pöyristyttävää, miten monesti piirakan päälle roiskitaan sitä munamössöä ihan miten sattuu! Piirakkaa täytyy arvostaa sen verran, että se kaadetaan siihen päälle nätisti ja tasaisesti niin, että pinta peittyy kauttaaltaan. Sitten 200 astetta, n. 35 minuuttia.

Jälkiä siivotessa huomasin, että tätä tuotosta varten ostamani emmentalraastepussi oli edelleen avaamatta. Sitä olisi voinut lisätä vielä munamössöön. Mutta ilmeisesti fetajuusto riitti nyt sitten.

Ja söivätkö lapset? No eivät syöneet. 9-vuotiaskaan ei suostunut edes maistamaan, koska "siinä on kuiteskin sitä sipulia mikä muuttuu piirakassa sellaseks ällöks löllöks". Kiitti vaan.

Niinpä äidit saivat nauttia piirakasta aivan kahdestaan. Siitä sai aika monta tämmöistä annosta.

 Viimeisiin ei riittänyt salaattia.

P.S. Oliks kellään tietoa Painonvartijoiden kokoontumispaikoista ja -ajoista Helsingin itäisessä kantakaupungissa?

Hullun tädin pekaanipiirakka

Todellinen klassikkopiirakka, jota ei kannata lämmittää liian kauan. Sopii erityisesti niille, jotka ovat makean perään.

Pekaani on mielestäni todella inspiroiva raaka-aine. Miksikö? No siksi:

Tavoitteenani on löytää uusia tapoja nauttia piirakasta. Jotta voi löytää uutta, on perehdyttävä ensin klassikoihin. Siispä oli aika ryhtyä pekaanipiirakan tekoon. Henkiseen apuun riensi kummitätini, joka on huomattavasti kokeneempi piirakka-asioissa. Hän oli tietenkin ehtinyt kokeilemaan ehtaa amerikanpojan reseptiä, ja tarjosi sitä nyt minullekin. 

Pidän kummitädistäni, vaikka hän onkin syöttänyt minulle kerralla ison ruokalusikallisen kuivaa kanelia ja kuvannut sitten videolle, kuinka aivastelen pöliseviä kanelipilviä ympäriinsä ja oksennan lopulta pöydälle. Muutoin kyseessä on varsin kelpo täti. Hän esimerkiksi huolehti aikoinaan sukupuolivalistuksestani kirjoittamalla minulle 15-vuotislahjaksi niin selkokielisen RUNON, että korvani punottavat edelleen. (Ehkä juuri siksi olenkin näin siveä.) Häneltä sain myös lainaan Kai Merilän "Matin ja minun rankka reissu" -kirjan juuri silloin, kun sitä tarvitsin. (Kaikki tutut pilkkasivat, että kuka tuommoista lukee - mutta sitten ne kuitenkin halusivat lainata sen eteenpäin minulta enkä enää edes tiedä, missä se on. Joten jos joku nyt tunnistaa, että kyseinen lainakirja on jäänyt hyllyysi lojumaan, palauta se heti! ) 

Takaisin piirakkaan. Ohje tuli siis tädiltä. Ja näin se meni kun minä sen tein. (Tosin pian huomaamme, että älä tee kuten minä teen, tee kuten minä sanon.)

Pohja
3 dl vehnäjauhoa
ripaus suolaa
1 rkl sokeria
125 g voita 
1 muna
2 rkl vettä

Sekoita vehnäjauho, suola ja sokeri. Nypi joukkoon huoneenlämpöinen voi. (Nyppiminen on kyllä tylsää, tykkään yleensä leipoa piirakkaa hieman kovemmalla otteella.) Ja mitäpäs olisi piirakka ilman munaa - eli lisää lopuksi muna ja pari rkl kylmää vettä. Sekoita.

Nyt siteeraan tätiäni: "Taikina jiäkuappiin tunniksi. Kaaviloi ja laita 24 cm:n vuokaan, myös reunoille. Paista 10 minsaa 200 asteessa foliolla reunat tuettuna ja vuoka täytettynä kuivatuilla herneillä (niillä samoilla, joita olet käyttänyt jo neljä vuotta)." 

Tarkentaisin vielä, että sitä foliota tulee sitten laittaa myös sen pohjan päälle, niitten herneitten alle. Itsehän en näin tehnyt, tuin vain reunat, kun ajattelin kohelluksissani taikinan olevan niin kuivaa, ettei siihen mikään vielä kuivempi herne edes tartu. No kyllä tarttui. Tuli vähän työläämpi vaihe siitä tyhjennyksestä.

No mutta. Kun pohja on esipaistumassa uunissa, sinulla on 10 minuuttia aikaa sekoittaa täyte.

Täyte
30 g voita
2 dl fariinisokeria
3 munaa
1 dl vaahterasiirappia
1 tl vaniljasokeria
+
120 g pekaanipähkinöitä

Laita huoneenlämpöinen voi, fariinisokeri ja munat kulhoon. Vatkaa voimakkaasti. Lisää vaahterasiirappi ja vaniljasokeri. Sitten siteeraan taas tätiäni: "Tämä seos näyttää oksennukselta." Pitää paikkansa.

Kun olet tyhjentänyt esipaistetun pohjan (toivottavasti nopeammin ja helpommin kuin minä), lado pekaanipähkinät pohjan päälle. Vaikka näin.

Sitten se yrjön näköinen seos päälle. 

Sitten on taas aika siteerata tätiäni: "Paista 190 asteessa 35-40 minsaa." Paitsi että älä. Paista vartti ja ala sen jälkeen vahtia haukkana, milloin piirakka näyttää sopivan kypsältä. Minä en tehnyt niin. Minä tyrkkäsin piirakan 185-asteiseen uuniin ja lähdin Emmin kanssa nauttimaan kesäillasta parvekkeelle. Tulin 30 minuutin päästä katsomaan, ja kappas - piirakka oli jo aavistuksen liiankin rapsakka. Ei pitäisi piirakkaa paistaa kaverin seurassa.

Veikkaan, että sopiva paistoaika on n. 20-25 minuuttia. Jos kuitenkin teet saman virheen kuin minä, ja piirakka ehtii liian kuumaksi - ei hätää, roiskit siihen päälle vaan vähän kastiketta ja kaikki on mielissään. Voilá!

Jopa ylikypsä versio maistui mainiolta, joten tätä piirakkaa aion tehdä toistekin. Kunhan nyt tuon ensimmäisen saa edes syötyä. Makeutta nimittäin löytyy. Ja yhden palan energiamäärällä pitäisi toimistotyötä tekevän selvitä n. viikko.

Ensi kerralla siis kenties jotain terveyspiirakkaa. Tai sitten ei.

Hornyn Audreyn kirsikkapiirakka

Tämä laatupiirakka ei ole mikään helppo herkku. Aika kalliiksikin se käy. Mutta nautinto on sen arvoinen. 

Rakastan Twin Peaksia ja kirsikoita. Sitä paitsi Audrey Horne (tai no, Sherilyn Fenn) on yksi kauneimmista naisista, jonka tiedän. Kaikki muistanevat, mitä Audrey teki kirsikalla.

Myös Twin Peaksissa osattiin arvostaa kunnon piirakkaa. Double R Dinerin inspiroimana googlasin reseptejä otsikolla Twin Peaks Cherry Pie. Ensimmäinen kokeilu oli makuuni turhan kirpsakka ja sitruunainen. Siksi päätin modata reseptistä makeamman ja mehevämmän. 

Pohja
150 g voita
200 g vehnäjauhoja

30 g tomusokeria

1 muna

Tunge voi, vehnäjauhot ja tomusokeri monitoimikoneeseen. Ajele leikkausterällä tohjoksi. Siirrä seos kulhoon. Työnnä kulhoon myös muna ja sekoita se varovasti joukkoon. Kelmuta taikina ja pistä se muutamaksi tunniksi jääkaappiin. Taikinan kovettuessa valmista piirakan täyte.

Täyte
2 l kirsikoita 

80 g sokeria
3 rkl vaniljasokeria
2 tl kanelia 

3 rkl maissijauhoa
(1 tl vaniljajauhetta)

Pinnalle
munaa

maitoa
vaniljasokeria

Tätä piirakkaa joutuu tosiaan työstämään ihan kunnolla. Tässä kohtaa kannattaa heittää vaatteet pois, sillä kirsikankiviä poistaessa lentää mehut päälle. Mehusta tahtoo jäädä ikäviä tahroja vaatteisiin. Suosittelen myös tällaisen kalun hankkimista. 

Laita peratut kirsikat kattilaan. Suosittelen pinnoitettua mallia. Heitä päälle sokeri, vaniljasokeri, kaneli ja vaniljajauhe. Pyörittele seosta hellästi hellan lämmössä. Pidä lämpö aluksi melko korkeana, kunnes mausteet sekoittuvat ja neste alkaa irrota. Laske lämpö miedoksi. 

Riko kirsikoiden rakennetta valitsemallasi hämmentimellä (esim. puuhaarukka). Jatka sekoittelua n. 10 minuuttia, kunnes seos kostuu mukavasti ja kirsikat alkavat pehmetä. Jos olet ollut huolimaton kivenpoistajan kanssa, mahdolliset sisään jääneet kivet nousevat tässä vaiheessa pintaan kellumaan. Poista ne, etteivät tule myöhemmin suuhun.

Kun seos on selvästi lämmennyt ja pehmennyt, pane lasiin tilkka kylmää vettä. Lisää joukkoon maissijauho ja sekoita tasainen suuruste. Kaada suuruste kirsikkaseoksen jokkoon. Täyteseoksen kannattaa antaa suurustua ihan huolella, sillä muuten piirakka jää sisältä löysäksi ja kukapa nyt löysästä piirakasta nauttii. En minä ainakaan. Kun seos on sopivan sakea, jätä se jäähtymään.

Kun taikina on kovettunut, ota se jääkaapista. Sitten alkaa turhauttavin vaihe - piirakan muotoilu. Suosittelen hommaan voideltua, n. 24-senttistä. Itse käytin metallista piirakkavuokaa, jossa on irrotettava pohja.

Jaa taikina 2 osaan, joista toinen on hieman isompi. Lisäksi tarvitset kaulimen ja muovikelmua. Jos joku tietää muovikelmun, jota on helppo käyttää ja joka takertuu muuhunkin kuin itseensä niin pistäkää vinkkiä tulemaan. Itse en ole vielä sellaista löytänyt, joten hankin 2 arkkia silikonilla pinnoitettua kestoleivinpaperia. 

Ideana on siis se, että niistä kahdesta erittäin vaikeasti käsiteltävästä taikinapallosta pitäisi kaulita kelmun (tai arkkien) välissä 2 ohutta taikinaympyrää. Kaulitse ensin isompi taikinapallo hieman vuokaa isommaksi ympyräksi. Kun ympyrä on valmis, poista ensin taikinan päällä oleva kelmu/arkki ja kippaa taikina vuoan päälle. Sitten poista päälle jäänyt kelmu/arkki. Taikinan pitäisi nyt olla nätisti siinä vuoan päällä paikoillaan, jolloin ylimääräisen taikinan voi leikata kivasti pois vuoan reunoja pitkin. Voin lohduttaa, että KUN se taikina tarttuu siihen kelmuun/arkkiin ja repeää eikä asetu yhtään helposti eikä nätisti siihen vuokaan, niin saa sen kyllä survottua sinne rumasti ja voimallakin.

Kun pohja on tavalla tai toisella paikallaan, laita jäljellä oleva taikina taas hetkeksi kylmään kelmun alle. Käy hermosavuilla.

Täytä pohja jäähtyneellä kirsikkaseoksella. Käy uudestaan hermosavuilla ja mieti että miten helvetissä sen lopun taikinan saa muka siihen päälle nätisti.

Kun hermosavut on poltettu, pistä uuni lämpenemään 175 asteeseen. Ota jäljelle jäänyt taikina jääkaapista ja kaulitse se kelmun/arkin välissä. Yritä asetella se nätisti täytteen päälle. Jos onnistut, taikina yltää reunojen yli. Leikkaa reunojen yli tuleva taikina irti, kaulitse se taas kelmun/arkkien välissä ja taiteile siitä taikinapyörällä piirakan päälle koristeita, vain mielikuvitus on rajana. Tai sitten tee kuten minä - käytä yli jäävä taikina kanteen syntyneiden reikien paikkailuun.

Kun kirsikat ovat piilossa taikinan alla, ota muna käteen ja riko se lasiin. Lisää loraus maitoa. Vispaa. Sutaise kevyesti piirakan päälle pullasudilla. Tämän jälkeen ripottele pinnalle vielä vaniljasokeria.

Piirakka on valmis survottavaksi uuniin. Eli 175 astetta, n. 35 minuuttia. Anna vetäytyä ja jäähtyä ennen tarjoilua. 

Tätä piirakkaa tarjoiltiin 7 hengelle ja hyvin maistui. Kiitos sunnuntaivieraille! Vain Gusse jäi ilman. 8-viikkoista herraa ei vielä piirakka kiinnostanut.