Helppo ja antava vaniljaomenapiirakka

Maailman helpoin, todella kostea ja supermuheva piirakka, jonka yhteydessä ei valitettavasti voi puhua unelmavartalosta. 

Edelliseen postaukseeni liittyen minun oli kehiteltävä tänään myös hieman jälkiruokaa. Joittenkin mielestä tårta på tårta on jotenkin huono asia mutta ollaanpa rehellisiä - kuka tyytyy yhteen piirakkaan jos voi saada kahta? 

Piirakkainnostukseni ensiaskeleisiin kuului tämä Vaniljainen punaherukkapiirakka. Kiitos Pullaati pullaan, piirakkaani ovat saaneet maistaa kaikki entiset työkaverinikin. Pakkohan sitä oli tarjota lähdön kunniaksi ennen kuin vaihdoin työpaikkaa. 

Uusille työkavereille en ole vielä tarjonnut. Monille muille kyllä. Koska kyseinen piirakka alkaa siis olla jo aika kulunut, oli aika vähän varioida. (Hirveen tylsää jos aina saa vaan samaa piirakkaa.)

Omenat näytti jotenkin kivoilta, joten ajattelin ainakin korvata punaherukat niillä.

Lisäksi olin kuullut, että Kohvis oli laittanut vaniljaiseen punaherukkapiirakkaan myös vähän rahkaa. Siispä toimeen. 

Pohja 

2,5 dl vehnäjauhoa

1 dl sokeria

1,5 tl leivinjauhetta

125 g voisulaa

1 dl vaniljarahkaa (boikotoin Sotsin olympialaisia ja ostin äääs-marketista sateenkaarimerkkistä vaniljarahkaa, jossa on myös rasva mukana - rasvaton rahka on nimittäin yhtä hyvää kuin alkoholiton kossu)

ja tietysti yks MUNA! 

Sotke kuivat aineet. Lisää voisula, rahka ja muna. Sekoita. Tämä on helpoin pohja ikinä. Mukavan liukas mössö, joka suorastaan hulahtaa voideltuun vuokaan. Sitä ei tarvitse muotoilla eikä taputella - katsoo vain, että taikinaa on vuoan pohjalla suht tasaisesti. 

Täyte

0,75 dl sokeria

2 tl vaniljasokeria

2 dl vaniljarahkaa

0,3 dl ruokakermaa (Jäi edellisen postauksen piirakasta. En tajua, miksi pakkauskoko on 3,3 dl.)

ja tietysti yks MUNA! 

Sotke tasaiseksi. Levitä mähnä piirakan päälle. (Tämän kanssa ei tarvitse olla yhtä tarkka kuin suolaisten piirakoiden, mutta kyllä se pitää kauttaaltaan piiloon saada.)

Päälle

1 iso omena

kanelia

Jotta omena ehtii kypsyä edes vähän, pilko se mahdollisimman pieneksi kuutioksi. (Ensin kannattaa kuitenkin kuoria ja poistaa siemenkota.) Jos tykkäät kanelista, mausta kuutiot kanelilla. Itse taisin laittaa sitä kukkurallisen teelusikallisen. Ripottele maustetut omenakuutiot kaiken päälle. 

200 astetta n. puoli tuntia. 

Tätä söi jo lapsetkin. Maku on todella antava. Tuoreena tämä on jotain niin mehevää, että melkein itkettää. 

Itku tulee viimestään sitten vaa'alle mennessä. Mutta on se sen arvoista.