Burleskitaiteilijan pähkinäbanoffee

Kylmäkin piirakka voi olla antoisa kokemus. Tämä klassikko tarjoilee monta kerrosta nautintoa makeanhimoisille. Hörsöjen alta paljastuu pähkinällä sipaistu keksipohja.  

Syntymäpäivän juhlinta jatkui miehekkääseen makuun juntatun piirakan jälkeen imelissä tunnelmissa. Kävin aamulla burleskiworkshopissa. Banoffee on vähän kuin burleskiasu - monta kerrosta, joiden alta löytyy alaston keksimurupohja. Koska burleskiasujakin tuunataan, päätin lisätä perusreseptiin vähän pähkinäistä makua. 

Pohja 

200 g Digestive-keksejä (en tajua, miten "ruoansulatusta edistävä" on mennyt tuotenimenä läpi)

100 g voita

2-3 rkl maustamatonta pähkinätahnaa

Kerrokset

1 tlk Nestlé Carnation Caramelia

3 isoa banaania

3 dl kuohukermaa

Pinnalle 

Snickersiä 

Vetele keksit monitoimikoneella tuhannen päreiksi. Kaada murut astiaan ja lisää pehmeä voi sekä pähkinätahna. Sekoita mössöksi ja taputtele taikina sitten irtopohjaisen piirakkavuoan pohjalle ja reunoille. 

Levitä Carnation Caramel pohjan päälle tasaisesti. Näppärämpi piirakannyplääjä valmistaa oman Carnation Caramelinsa kiehauttamalla kondensoitua maitoa tölkin sisässä ja antamalla sen sitten jäähtyä. Siitä pitäisi kuulemma tulla vastaavaa. Minua ei nypläämisestä tunneta, joten ostin mönjät valmiina Behnford'silta. Vain huomatakseni puolen tunnin päästä, että aasiamarketti Vii Voanista samaa sai puolet halvemmalla. (Kyllä harmitti.) 

No, kun se mönjä on pohjan päällä, tunge piirakka kylmiöön. Kun pohja on kangistunut, ota banaanit esille. 

Banaanin silpominen on jotenkin vapauttavaa! Pistä banaanit siivuiksi ja asettele ne Carnation caramelin päälle. Poista vuoan reunat.

Vatkaa sitten 3 dl kermaa vaahdoksi. Ja tällä kertaa saa vihdoinkin roiskia päälle! 

Tavaraa tulee paljon, roiski se kuitenkin tasaisesti pitkin piirakkaa. Leikkaa vielä Snickersistä pieniä kuutioita ja ripottele ne piirakan päälle. 

Tämä on hyvää - ja niin imelää, että edes pms-oireisena sokerihiirenä en pystynyt hirveästi vetämään. Vihdoinkin jotain, joka tyydytti myös makean perään olevan päivänsankarin halut nopeasti.  

Ja ensi viikon syön muuten ituja. 

Loppuun kerrottakoon vielä Hullun tädin pekaanipiirakkaan liittyvä pikku tarina. Piirakan nimeen päätynyt hullu tätini oli ollut aikeissa kommentoida kyseistä blogipostaustani. (Olisi varmaankin kiittänyt, kun nimesin piirakan hänen mukaansa.) Jostain syystä hän ei sitä kuitenkaan tehnyt (liekö unohtunut matkalla, dementia?), mutta olipa hän ehtinyt kuitenkin valita blogger-nimimerkikseen vitsikkäästi "Hullun täti" kommentointia varten. Kuten sanottu, kommentointi unohtui. Sen sijaan täti oli lähetellyt gmail-tililtään jos jonkinlaista virallista sähköpostia mm. Kelaan ja verotoimistoon. Tällä viikolla hän oli sitten huomannut, että nimimerkki Hullun täti ei ollutkaan päätynyt ainoastaan hänen blogger-nimekseen - se näkyi vahingossa myös gmail-tilin lähettäjänimenä. Suora lainaus tädiltäni: "On siellä voinut jollain byrokraatilla naama venähtää." 

Tosimiesten sieni-pekonipiirakka

Tämä piirakka suorastaan tihkuu kaikkea, mikä on miesten mieleen. 

Taloudessamme vietettiin tänään syntymäpäiviä. Ehdotin päivänsankarille muitakin ruokavaihtoehtoja, mutta kun piirakkani makuun pääsee niin sitä näköjään sitten haluaa aina. Unohdin tällä kertaa omat mieltymykseni ja päätin tehdä sellaista piirakkaa, joka olisi miespuolisen päivänsankarin mieleen. Pekoni on miehekästä. Samoin juusto. Kantarellit ovat melkoisen unisex, mutta koska niitä oli kuivattuna kaapissa, päätin hyödyntää varastoja.

Pohja
125 g maitorahkaa
125 g voita
2 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta

Tosimiehen piirakkataikinaan ei tietenkään tule munaa. Sotke maitorahka ja huoneenlämmössä pehmennyt voi. Sekoita leivinjauhe vehnäjauhoihin ja lisää rahka-voiseokseen. Muotoile voidellun piirakkavuoan pohjalle. Omat kädet ovat taas paras apu. Homma sujuu liukkaammin, kun kostutat välillä sormiasi kylmässä vedessä.

Täyte
2,5 dl kuivattuja kantarelleja (liotettuna)
200g pekonia suikaleina
1 iso sipuli
hieman voita
varovasti suolaa

Liota kantarelleja, kunnes ne pehmenevät. Itselleni riitti nyt n. tunti. Ota liotusvesi talteen. Kuutioi kantarellit, pekoni ja sipuli. Paista pekoni rapeaksi pannulla. Lisää sienet, sipuli ja nokare voita. Kuullota. Mausta varovasti suolalla. Pekoni on melko suolaista, joten hirveästi ei tarvitse suolan kanssa tölätä. Tönkkösuolattuun piirakkaan tuskin koskee edes heterouttaan ylikorostava karju. (Tai no, ehkä silloin jos on kovin piirakan tarpeessa.) Levitä täyte pohjan päälle.

Kostuke

2,5 juustolla maustettua ruokakermaa

1 dl kantarellien liotusvettä

2 munaa

n. 100 g punaleimaa raasteena

Sotke aineet. Tämän kostukkeen saa todellakin levitellä piirakan koloihin huolella, jottei piirakasta tule ruman ja revähtäneen näköinen. 

200 astetta uunin alatasolla, 30-40 minuuttia. Suosittelen lasista piirakkavuokaa, jossa kypsyysastetta on helppo tarkkailla. Noin puolen tunnin kohdalla kannattaa heittää leivinpaperi vuoan päälle, jottei piirakan pinta näytä suorastaan palovammoille hinkatulta.

No sitten piirakka tarjolle. Pistin koristeeksi viiriäisenmunan. Viiriäisen muna on pieni muna, joten kun niitä syö niin tavalliset munat alkavat tuntua oikein entistä isommilta. Ajattelin, että se on miesten makuun suunnatussa piirakassa ihan hyvä lisäominaisuus.

Päivänsankari piti piirakasta erittäin paljon. Kaikki maut kuulemma yhdistyivät tasapainoisesti ja piirakka sisälsi kaikkea sitä, mitä suolaisessa piirakassa tulee olla. No rasvaa ja suolaa ei kyllä ainakaan puuttunut. Itse en ole pekonin ystävä ja kaiken lisäksi minulla on flunssa, mutta sen verran maistoin, että kyllä tämä piirakka on selvästi miehille - tai pekonista pitäville naisille. 

Omenanupotuspiirakka

Tämä piirakka näyttää ihan kivalta, sillä on hyvä pohja ja kyllä siihen aina muutaman omenan saa uppoamaan. Palvelee myös laktoositonta kaipaavaa.

Sain tänään kyselyä omenapiirakkareseptistä. Ystäväni on hoitanut puutarhaansa niin hyvin, että omenaa riittää yli oman tarpeen. Onpa hän joutunut jo polttamaan huonoimpia roviollakin. 

Olin joka tapauksessa aikeissa tehdä tänään sellaisen piirakan, joka imisi hieman enemmän omenaa kuin viimeksi. Omenaahan on tähän aikaan vuodesta tarjolla kuin minulla piirakkaa. Itselläni ei kuitenkaan ole omia puita, joten ostin ulkolaisia kaupasta. Ulkolaisilla on isommat omenat. 

Ohjenuorana reseptille oli omenanvetokyvyn lisäksi laktoosittomuus, sillä minulle oli tulossa laktoosittomia vieraita. Alun perin olin jotenkin ajatellut tekeväni vähän kovemman pohjan, mutta löysä ja munatonhan siitä lopulta tuli, kuten niin monesta muustakin asiasta tässä elämässä. 

Pohja

1,5 dl sokeria

3 dl vehnäjauhoja

1,5 tl ruokasoodaa

100 g voisulaa (laktoositon)

1,5 dl vaniljajogurttia (laktoositon)

Sekoita aineet keskenään ja laita voideltuun piirakkavuokaan. (Oliko tarpeeksi yksinkertainen ohje?)

Omenatäyte 

2 isoa ulkolaista omenaa (tai ehkä 4-5 pientä suomalaista, suomalaisilla on pienemmät omenat) 

2 rkl vaniljasokeria 

2 rkl kanelia

Kuori omenat, poista siemenkodat ja leikkaa omenat OHUIKSI viipaleiksi. Sekoita mausteiden kanssa. Suosittelen käyttämään kunnollista vaniljasokeria. Muut ainekset voivat olla mitä tahansa reinböytä tai pirkkaa, mutta vaniljasokeri ei.

Maustemäärät nyt eivät ole niin nöpönuukia. Maun mukaan. 

Lado sitten ohuet viipaleet pohjaan, tunge niitä jopa vähän taikinan sisään. Itse tein tämmöisellä kukkaismallilla. Keskelle jäi kyllä pieni vako. 

Ja koska kuiva piirakka on huono piirakka, niin:

Päällinen

250 g maustettua vaniljarahkaa (Käytin Valion Eilaa. Eila. Olisin itse nimennyt laktoosittomat tuotteet vähän toisin. Jotenkin tuo Eila on nimenä jo vähän vanha ja härskiintynyt.) 

1,5 dl vaniljajogurttia (laktoositon)

1 MUNA (saatiinhan sitä munaa vihdoin tähänkin piirakkaan!)

Sotke ainekset - sitten taas roiskitaan mähnä antaumuksella piirakan päälle. 200 astetta n. puoli tuntia. En kyllä ihan tarkkaan kelloa katsonut. Ensin paistoin alatasolla, lopuksi siirsin hetkeksi ylätasolle. Piirakka tykkää kun sitä paistetaan vähän eri kulmista. 

 

Piirakan maku oli tasavarman hyvälaatuinen. Soodalla kohotettu pohja toimi erinomaisesti - kokonaisolemus oli harvinaisen kostea ja kuohkea. Omenat, vaikkakin ohueksi leikatut, jäivät hieman al denteksi, mikä ei välttämättä miellyttänyt minua. Pöydän nuorin taas piti nimenomaan tätä ominaisuutta piirakan suurimpana vahvuutena. Onneksi siis on erilaisia piirakoita - jokaiselle on ottajansa. 

Ja kyllähän tällekin piirakalle ottajia riitti. 

Sillä aikaa kun katsoin, kuinka ystäväni nauttivat piirakastani, oli tämä aiemmin mainittu puutarhanhoidossa kunnostautunut ystäväni leiponut omenapiirakan edellisen ohjeeni mukaan. Hän oli suikaloinut omenat kuutioinnin sijaan! Ja sitten hän väitti, ettei piirakka muka ollut yhtä hyvää kuin hänen itse puristamansa omenamehu. Hah. 

Onneksi olen saanut myös lukijapalautetta edellisestä omenapiirakastani. Jaettakoon sekin nyt tässä. "Herranjestas sentään, miten hyvää oli se antava omenapiirakka! Huhhuh ja suurkiitos reseptistä." 

Eipä kestä! Ei muuta kun kokeilemaan tätäkin! 

Kiinteän mehukas persikkapiirakka

Tämä hyvin tavallinen piirakka saattaa olla monen ensimmäinen kosketus piirakkaherkkujen maailmaan. Turvallinen elämys, jota haluaa silti aina vähän lisää. 

Uuden työpaikkani kulmilla on kärrykioski, jonka kyljessä komeilee tällainen teksti.

ASS IF. Tein tänäänkin parempaa. Iltaa sävytti se tavallinen tarina - vieraita tulossa. Onneksi ei tarvinnut enää hirveästi miettiä, mitä tarjoaisi. Täällä kun on aina piirakkaa tarjolla. 

Elämässäni on nyt ollut niin paljon kaikkea uutta ja kokeilevaa, että halusin sen vastapainoksi tehdä jotain perinteistä ja turvallista. Lapsuudesta mieleeni ovat jääneet äidin persikkapiirakat. (En tosin ole varma, tekikö äiti oikeasti koskaan persikkapiirakkaa. Mutta sellainen mielikuva minulla on.) 80-luvun maaseudulla ei ollut tarjolla mitään pekaanipähkinän kaltaisia erikoisuuksia, joten jos jostain piti piirakkaan täytettä repiä niin tölkistä. 

Pohdin persikkapiirakan olemusta ja mieleeni nousi 2 asiaa. A) murotaikina ja B) rahka. Siispä: 

Murotaikina

125 g voita

1 dl sokeria

MUNA

2,5 dl vehnäjauhoa

1 tl leivinjauhetta

1 rkl vaniljasokeria

Vatkaa voi ja sokeri vaahdoksi. Tämä on mielestäni aina ollut jotenkin ankea tapa aloittaa taikinan teko. Siitäkin huolimatta, että käytössäni on 70-luvulta peräisin oleva Philipsin sähkövatkain, joka on takuulla parempi kuin yksikään tämän päivän vehje. En tiedä, mitä tekisin, jos se hajoaisi. Voin ja sokerin lisäksi tämä vanha mutta tehokas kaunotar on kuulkaa vatkannut jos minkälaista munaa.

Ja munahan sinne joukkoon sitten seuraavaksi vatkataankin kevyesti. Siis sitten, kun voi ja sokeri ovat jo aivan vaahdossa. Mielestäni on vain hieman vaikea tajuta, milloin ne ovat vaahdossa. Vaahtoa syntyy esim. silloin, kun kaadetaan puoli pulloa Fairya tiskialtaaseen ja lasketaan lämmintä vettä päälle. Tai ravistellaan kaljatölkkiä ennen avaamista. Voista ja sokerista en jostain syystä ole ikinä saanut sellaista vaahtoa aikaiseksi.

Joka tapauksessa, sekoita loput aineet (vehnäjauho, leivinjauhe, vaniljasokeri) ensin keskenään ja lisää tämä kolmen kiva voi-sokeri-munasotkuun. Muotoile taikina piirakkavuoan pohjalle ja reunoille. Älä unohda liukastetta. Eli voita pintaan ennen kuin yhtään junttaat sitä taikinaa vuokaan.

Täyte
Iso tölkillinen persikoita sokeriliemessä
250 g maitorahkaa
1 dl vaniljajogurttia
0,75 dl sokeria
0,5 dl persikkatölkin lientä (lientä jää vielä senkin jälkeen jäljelle, itse kaadoin sen lattialle ja keittiön kaapiston alaoville - en suosittele)
1 rkl vaniljasokeria
MUNA

Asettele persikat jotenkin kivasti vuoan pohjalle. Itse olen aika huono käsitöissä (lahjani ovat lähinnä suullisella puolella), joten leikkelin persikoista mielikuvituksettomasti ohuita viipaleita. Säästeliään marttahenkinen persoona onnistuu varmaan täyttämään piirakkansa pienestäkin tölkistä, mutta minä valitsin isomman koon. Vähän jäi yli, mutta loput sujahtivat siinä leivonnan tuoksinassa lahjakkaaseen suuhuni.

Sotke loput täyteainekset tasaiseksi mähnäksi ja täytä piirakka huolellisesti. 200 astetta, n. 30 minuuttia. Uunissani on 4 paistokorkeutta, paistoin toisiksi alimmalla.

Kaikki meni, jotenkin harvinaisen suurella halulla. Piirakka on pinnaltaan mukavan kiinteä, mutta sisältä pehmeän mehukas. Niin turvallinen, niin makea. Vieraani voivat muikein mielin lähteä taas Espanjaan talvehtimaan.

Loppuun on vielä mainittava, että en ymmärrä sitä jonkun ihme ruokablogin aiheuttamaa avokadopastakohua. Että oikein ainekset loppuivat kaupoista yhden sellaisen reseptin takia? Jos vertaa avokadopastan ja tämän piirakan makua, niin kyllä nyt pitäisi vähintäänkin persikkatölkkien loppua kaupoista. Ja jos kaikkia näitä reseptejä ajattelee, niin kyllä pitäisi voin, sokerin ja vehnäjauhojenkin loppua kaupasta.

Toivottavasti munat ei kuitenkaan lopu. Hirveä olisi aamu ilman munaa.

Helppo ja antava vaniljaomenapiirakka

Maailman helpoin, todella kostea ja supermuheva piirakka, jonka yhteydessä ei valitettavasti voi puhua unelmavartalosta. 

Edelliseen postaukseeni liittyen minun oli kehiteltävä tänään myös hieman jälkiruokaa. Joittenkin mielestä tårta på tårta on jotenkin huono asia mutta ollaanpa rehellisiä - kuka tyytyy yhteen piirakkaan jos voi saada kahta? 

Piirakkainnostukseni ensiaskeleisiin kuului tämä Vaniljainen punaherukkapiirakka. Kiitos Pullaati pullaan, piirakkaani ovat saaneet maistaa kaikki entiset työkaverinikin. Pakkohan sitä oli tarjota lähdön kunniaksi ennen kuin vaihdoin työpaikkaa. 

Uusille työkavereille en ole vielä tarjonnut. Monille muille kyllä. Koska kyseinen piirakka alkaa siis olla jo aika kulunut, oli aika vähän varioida. (Hirveen tylsää jos aina saa vaan samaa piirakkaa.)

Omenat näytti jotenkin kivoilta, joten ajattelin ainakin korvata punaherukat niillä.

Lisäksi olin kuullut, että Kohvis oli laittanut vaniljaiseen punaherukkapiirakkaan myös vähän rahkaa. Siispä toimeen. 

Pohja 

2,5 dl vehnäjauhoa

1 dl sokeria

1,5 tl leivinjauhetta

125 g voisulaa

1 dl vaniljarahkaa (boikotoin Sotsin olympialaisia ja ostin äääs-marketista sateenkaarimerkkistä vaniljarahkaa, jossa on myös rasva mukana - rasvaton rahka on nimittäin yhtä hyvää kuin alkoholiton kossu)

ja tietysti yks MUNA! 

Sotke kuivat aineet. Lisää voisula, rahka ja muna. Sekoita. Tämä on helpoin pohja ikinä. Mukavan liukas mössö, joka suorastaan hulahtaa voideltuun vuokaan. Sitä ei tarvitse muotoilla eikä taputella - katsoo vain, että taikinaa on vuoan pohjalla suht tasaisesti. 

Täyte

0,75 dl sokeria

2 tl vaniljasokeria

2 dl vaniljarahkaa

0,3 dl ruokakermaa (Jäi edellisen postauksen piirakasta. En tajua, miksi pakkauskoko on 3,3 dl.)

ja tietysti yks MUNA! 

Sotke tasaiseksi. Levitä mähnä piirakan päälle. (Tämän kanssa ei tarvitse olla yhtä tarkka kuin suolaisten piirakoiden, mutta kyllä se pitää kauttaaltaan piiloon saada.)

Päälle

1 iso omena

kanelia

Jotta omena ehtii kypsyä edes vähän, pilko se mahdollisimman pieneksi kuutioksi. (Ensin kannattaa kuitenkin kuoria ja poistaa siemenkota.) Jos tykkäät kanelista, mausta kuutiot kanelilla. Itse taisin laittaa sitä kukkurallisen teelusikallisen. Ripottele maustetut omenakuutiot kaiken päälle. 

200 astetta n. puoli tuntia. 

Tätä söi jo lapsetkin. Maku on todella antava. Tuoreena tämä on jotain niin mehevää, että melkein itkettää. 

Itku tulee viimestään sitten vaa'alle mennessä. Mutta on se sen arvoista. 

Kursailematon fetapiirakka

Tätä ruokaisaa piirakkaa kelpaa tarjota päiväkahveilla. 

Sain tänään seuraa, joten piirakkaahan sitä piti tyrkyttää tarjolle. Valmiin ohjeen sijaan halusin uskaltautua käyttämään leivonnassa hieman luovuutta, mutta asiassa oli pari muttaa. 

1) Vieraaksi tuleva ystäväni on kondiittori. Yritä siinä sitten tarjota jotain hienoa. Sama kuin esittelisi John Holmesille että "hei kato, kyllä mullakin aika iso on, hei ihan tosi, kato nyt". 

2) Ystävän mukana tuli 2 kpl lapsia (2 ja 4 v.). Lasten seurassa ei voi oikein revitellä piirakan kanssa. Ei ne kuitenkaan syö mitään liian jännää. 

Päätin siis ns. "säveltää" jotain suht helppoa ja kursailematonta. Tämmöinen tuli. 

Pohja

3 dl vehnäjauhoa

ripaus ruususuolaa (vajaa 1 tl)

125 g voita

3 rkl vettä

Sotke jauhot ja suola. Nypi voi joukkoon, kunnes taikina on yks möntti. Lisää kylmä vesi. Painele voidellun piirakkavuoan pohjalle ja reunoille. Olen sitä mieltä, että kannattaa unohtaa kaulimet ja muut kalut pohjan muotoilussa. Oma käsi on tässäkin paras apu. Sitten vuoka odottamaan täytettä.

Täyte

1 pkt fetaa (siis FETAA, ei mitään salaattijuustoa)

1 punainen paprika

1 sipuli 

kivettömiä, mustia kalamata-oliiveja maun mukaan

hieman tuoretta basilikaa (itselläni oli vain thai-versiota, mutta kyllä sekin kävi)

Tasalaatuisen mehukas piirakka syntyy mielestäni siitä, että täyte on mahdollisimman hyvin hienonnettu. Murustele siis feta mahdollisimman pieneksi muruksi ja silvo sipuli & paprika mahdollisimman pieneksi kuutioksi. Myös basilikalle voi näyttää hieman veistä. 

Ainoastaan oliivit jätin rauhaan. Ajattelin, että jos vaikka lapsilla on oliivivamma niin ne saa helpommin pois.

Täytteen ainekset kannattaa sekoittaa huolella. (Laiskoille vinkiksi, että kun sekoitat täytteen samassa kulhossa kuin missä teit taikinan niin ei tule tiskiä.) Sitten täyte pohjan päälle.

Koska kulho on taas tyhjä, voit sotkea siihen munamössön.

Munamössö
2 munaa
3 dl ruokakermaa
1 tl paprikajauhetta
mustapippuria maun mukaan

Sekoita ainekset tasaiseksi. Ja sitten huomio! On pöyristyttävää, miten monesti piirakan päälle roiskitaan sitä munamössöä ihan miten sattuu! Piirakkaa täytyy arvostaa sen verran, että se kaadetaan siihen päälle nätisti ja tasaisesti niin, että pinta peittyy kauttaaltaan. Sitten 200 astetta, n. 35 minuuttia.

Jälkiä siivotessa huomasin, että tätä tuotosta varten ostamani emmentalraastepussi oli edelleen avaamatta. Sitä olisi voinut lisätä vielä munamössöön. Mutta ilmeisesti fetajuusto riitti nyt sitten.

Ja söivätkö lapset? No eivät syöneet. 9-vuotiaskaan ei suostunut edes maistamaan, koska "siinä on kuiteskin sitä sipulia mikä muuttuu piirakassa sellaseks ällöks löllöks". Kiitti vaan.

Niinpä äidit saivat nauttia piirakasta aivan kahdestaan. Siitä sai aika monta tämmöistä annosta.

 Viimeisiin ei riittänyt salaattia.

P.S. Oliks kellään tietoa Painonvartijoiden kokoontumispaikoista ja -ajoista Helsingin itäisessä kantakaupungissa?

Hullun tädin pekaanipiirakka

Todellinen klassikkopiirakka, jota ei kannata lämmittää liian kauan. Sopii erityisesti niille, jotka ovat makean perään.

Pekaani on mielestäni todella inspiroiva raaka-aine. Miksikö? No siksi:

Tavoitteenani on löytää uusia tapoja nauttia piirakasta. Jotta voi löytää uutta, on perehdyttävä ensin klassikoihin. Siispä oli aika ryhtyä pekaanipiirakan tekoon. Henkiseen apuun riensi kummitätini, joka on huomattavasti kokeneempi piirakka-asioissa. Hän oli tietenkin ehtinyt kokeilemaan ehtaa amerikanpojan reseptiä, ja tarjosi sitä nyt minullekin. 

Pidän kummitädistäni, vaikka hän onkin syöttänyt minulle kerralla ison ruokalusikallisen kuivaa kanelia ja kuvannut sitten videolle, kuinka aivastelen pöliseviä kanelipilviä ympäriinsä ja oksennan lopulta pöydälle. Muutoin kyseessä on varsin kelpo täti. Hän esimerkiksi huolehti aikoinaan sukupuolivalistuksestani kirjoittamalla minulle 15-vuotislahjaksi niin selkokielisen RUNON, että korvani punottavat edelleen. (Ehkä juuri siksi olenkin näin siveä.) Häneltä sain myös lainaan Kai Merilän "Matin ja minun rankka reissu" -kirjan juuri silloin, kun sitä tarvitsin. (Kaikki tutut pilkkasivat, että kuka tuommoista lukee - mutta sitten ne kuitenkin halusivat lainata sen eteenpäin minulta enkä enää edes tiedä, missä se on. Joten jos joku nyt tunnistaa, että kyseinen lainakirja on jäänyt hyllyysi lojumaan, palauta se heti! ) 

Takaisin piirakkaan. Ohje tuli siis tädiltä. Ja näin se meni kun minä sen tein. (Tosin pian huomaamme, että älä tee kuten minä teen, tee kuten minä sanon.)

Pohja
3 dl vehnäjauhoa
ripaus suolaa
1 rkl sokeria
125 g voita 
1 muna
2 rkl vettä

Sekoita vehnäjauho, suola ja sokeri. Nypi joukkoon huoneenlämpöinen voi. (Nyppiminen on kyllä tylsää, tykkään yleensä leipoa piirakkaa hieman kovemmalla otteella.) Ja mitäpäs olisi piirakka ilman munaa - eli lisää lopuksi muna ja pari rkl kylmää vettä. Sekoita.

Nyt siteeraan tätiäni: "Taikina jiäkuappiin tunniksi. Kaaviloi ja laita 24 cm:n vuokaan, myös reunoille. Paista 10 minsaa 200 asteessa foliolla reunat tuettuna ja vuoka täytettynä kuivatuilla herneillä (niillä samoilla, joita olet käyttänyt jo neljä vuotta)." 

Tarkentaisin vielä, että sitä foliota tulee sitten laittaa myös sen pohjan päälle, niitten herneitten alle. Itsehän en näin tehnyt, tuin vain reunat, kun ajattelin kohelluksissani taikinan olevan niin kuivaa, ettei siihen mikään vielä kuivempi herne edes tartu. No kyllä tarttui. Tuli vähän työläämpi vaihe siitä tyhjennyksestä.

No mutta. Kun pohja on esipaistumassa uunissa, sinulla on 10 minuuttia aikaa sekoittaa täyte.

Täyte
30 g voita
2 dl fariinisokeria
3 munaa
1 dl vaahterasiirappia
1 tl vaniljasokeria
+
120 g pekaanipähkinöitä

Laita huoneenlämpöinen voi, fariinisokeri ja munat kulhoon. Vatkaa voimakkaasti. Lisää vaahterasiirappi ja vaniljasokeri. Sitten siteeraan taas tätiäni: "Tämä seos näyttää oksennukselta." Pitää paikkansa.

Kun olet tyhjentänyt esipaistetun pohjan (toivottavasti nopeammin ja helpommin kuin minä), lado pekaanipähkinät pohjan päälle. Vaikka näin.

Sitten se yrjön näköinen seos päälle. 

Sitten on taas aika siteerata tätiäni: "Paista 190 asteessa 35-40 minsaa." Paitsi että älä. Paista vartti ja ala sen jälkeen vahtia haukkana, milloin piirakka näyttää sopivan kypsältä. Minä en tehnyt niin. Minä tyrkkäsin piirakan 185-asteiseen uuniin ja lähdin Emmin kanssa nauttimaan kesäillasta parvekkeelle. Tulin 30 minuutin päästä katsomaan, ja kappas - piirakka oli jo aavistuksen liiankin rapsakka. Ei pitäisi piirakkaa paistaa kaverin seurassa.

Veikkaan, että sopiva paistoaika on n. 20-25 minuuttia. Jos kuitenkin teet saman virheen kuin minä, ja piirakka ehtii liian kuumaksi - ei hätää, roiskit siihen päälle vaan vähän kastiketta ja kaikki on mielissään. Voilá!

Jopa ylikypsä versio maistui mainiolta, joten tätä piirakkaa aion tehdä toistekin. Kunhan nyt tuon ensimmäisen saa edes syötyä. Makeutta nimittäin löytyy. Ja yhden palan energiamäärällä pitäisi toimistotyötä tekevän selvitä n. viikko.

Ensi kerralla siis kenties jotain terveyspiirakkaa. Tai sitten ei.